Alavire

Syyskuun 7. päivä. Kirjoittaja on ollut alavireinen jo muutaman viikon ja se on ärsyttävää. Elokuu oli niin raskas migreenin suhteen ja alkanut syksy on tuonut paljon muutoksia ja kiireitä.. ehkäpä siinä ainakin osa syistä siihen, miksi stressaa. Ihaniakin juttuja on ollut paljon, mutta huomaan, että oon pinna kireällä ja aivot solmussa nyt kaiken aikaa. 

Mister A sai lomautusilmoituksen töistä heinäkuun loppupuolella. Meillä oli kyllä tiedossa, että lomautus saattaa olla edessä eikä oo oikein tietoa, onko yrityksellä mahdollisuutta ottaa työntekijöitään enää takaisin. Kirjoittaja oli tyytyväinen, että mister A saa hengähtää hetken.. On ollut viimeiset viisi vuotta melkein enemmän töissä tai matkalla sinne, kuin kotona ja nyt tuli sopiva pakkorako huilille. Viisi viikkoa on nyt mennyt lomalla. Ensimmäinen viikko kesälomalla, neljä seuraavaa lomautuksella ja kirjoittajaa kiristää. Jep.. oon just se tyyppi, joka ensin toivoo että mies olisi enemmän kotona ja sitten toivoo, että menisi jo töihin :D

No joo.. mister A:han on sillain kätevä tyyppi, että hän ei kauaa laakereillaan lepää. Hän hoiti hommelit sille mallille, että aloittaa uudessa paikassa duunit huomenna. Työmatka noin neljäkymmmentä kilometriä vähemmän (yhteen suuntaan), kuin vuosiin. Tiesin jo etukäteen, että hän löytää kyllä duunin. Mukavaa on myös se, että about jokainen meidän tutuista, jolle oon kertonut mister A:n aloittavan uudessa paikassa, on kommentoinut, että arvasihan tuon, että noin hyvä tyyppi ei kauaa joudu kotona hengailla.

Ehkä kirjoittajaa helpottaa nyt tällä saralla. En oikein tiedä mikä hommassa on aiheuttanut kiristystä. Ehkä vain yleisesti se, että mies on koko ajan paikalla, kun on monen vuoden ajan tottunut siihen, että ei ole. Toivon, että ukkeli ehti nyt vähän levätä lomansa aikana. Toki, en oo ollenkaan varma, koska on puuhannut ihan hitosti kaikkea. Hänen valtakuntaansa on ulkojutut.. autot, vaunut, ruohonleikkurit ja sen sellaiset. On tehnyt ihan hulluna duunia vaunun kanssa, huoltanut ties kuinka monta autoa, tehnyt puuhommia ja ties mitä muuta. Ite olisin toivonut, että olisi lomautuksen aikana tehnyt enemmän myös kirjoittajan valtakunnan hommia.. tiskejä, pyykkejä ja imurointia. Hän ei tee, koska ei näe sotkua, tiskejä tai pyykkejä. Tai näkee tietysti, mutta ne ei häiritse häntä millään tavalla eikä jotenkin ymmärrä, että kotityöt pitää rullata koko ajan. Olisi varmasti tehnyt jos olisin pyytänyt, mutta kun en tietenkään voinut. Tosi paljon parempi systeemi kihistä vain itekseen. Pitää kai erikseen vielä mainita, että kirjoittaja ei koskaan tee mitään mister A:n työlistan hommista. Kihiseeköhän se usein itekseen? :D 

No joo.. se, mitä nyt tarvitsen, taitaa olla oma aika. Normaalisti lähden aamuisin kotoa viimeisenä. Oon pienen hetken kotona ainoastaan Saimin kanssa. Teen valmiiksi eväät ja siistin kodin. Käydään Saimin kanssa lenkillä ja sitten lähden töihin. Nyt tuo pieni oma hetki on puuttunut monta viikkoa ja huomaan himassa ajattelevani tosi usein, että saisinpa olla hetken hiljaisuudessa. Kuustoistavee hengailee omassa huoneessaan koko iltapäivän ja alkuillan ja sitten joskus kymmenen paikkeilla ilmaantuu sieltä miljoonien asioidensa kanssa. Siinä vaiheessa oon ite aivan valmis jo päivän hommiin enkä jaksaisi enää yhtään kuunnella. Pyysinkin aiemmin tällä viikolla, josko mitenkään voitaisiin hoitaa kuulumiset ja muut vähän aiemmin illalla, että jokainen saisi pienen palan rauhaa ennen nukkumaan menoa. Se loukkasi kuustoistaveetä selvästi, vaikka yritin selittää mahdollisimman vähällä paatoksella, mutta selventävästi mitä tarkoitan. Koitin vielä muistuttaa, että toivon myös hänen juttelevan ja kertovan jos on joku asia, jota voidaan arjessa muuttaa tukemaan paremmin hänen hyvinvointiaan. Oli varmaan itekseen vaan, että: "Haista mutsi paska!" :D 

Eilen kirjoittaja oli duunissa aamusta muutaman tunnin ja sen jälkeen ajeltiin mökille. Mutsi eli mummu ja pappa ei olleet paikalla, joten omalla porukalla lämmiteltiin sauna ja grillattiin. Kävin minin kanssa jo iltapäivästä monta kertaa uimassa ja vesi oli ihanaa; kylmää ja virkistävää. Kirjoittaja ei oo mikään kova saunoja, mutta nyt löylytkin tuntui ihanalta. Heiteltiin Saimille palloa, pelattiin lautapelejä pari matsia ja otin pienet päikkärit sillä välin, kun mister A ja tytöt laittelivat ruuan.

Sen jälkeen heiteltiin tikkaa, otettiin valokuvia ja vaan hengailtiin ulkona. Välillä mini kyseli, että mitäs nyt tehdään ja ehdotin, että ei tehdä mitään.. että jos ollaan vaan ja jutustellaan, vaikka olisi vähän tylsääkin. Kummasti siinä tytötkin sitten keksi jotain pientä säätämistä, vaikka mitään varsinaista tekemistä ei ollutkaan. Lopuksi istuskeltiin vielä sisällä hetki, jokainen omalla ruudullaan ja kirjoittaja nautti hiljaisuudesta. Tälläsin itseni istumaan paikkaan, josta näin avoimesta ovesta suoraan merelle. Sää oli erikoinen syyskuulle. Illalla kahdeksalta kotiin lähtiessä lämpömittari näytti vielä 20 astetta. Mökillä kävi mukava pieni tuuli, joka vilvoitti.

Kotiin päästyä alkoi heti vähän hermostuttaa ympäriinsä lojuvat tavarat, tiskit ja systeemit. Miksi niistä pitää nyt niin ressata? Mielialan muutos oli tosi selkeä ja suuri, kun tultiin mökiltä kotiin. Ehkä, kun arki muuttuu taas sellaiseksi, että saan sen oman pienen hetkeni myös kotona ja jos migreeni pysyy hetken poissa, palaa systeemit normaaliin? Toivon sitä kyllä erittäin paljon. Ottaa niin aivoon tämä hermostunut olotila. Unohtelen ja sekoilen kaikenlaista ja pinna, joka on normaalisti pitkä ja venyvä, on nyt ihan kunnolla paukkuva.

Niin, että nyt ei olla kuulkaa ihan parhaassa vireessä. Odotan innolla ensi viikonloppua, kun lähdetään ystävän kanssa pieneen joogatapahtumaan. Se ei kestä kuin yhden illan ja yhden aamupäivän, mutta uskon, että sillä on iso merkitys nyt tässä kohdassa. 

Kuinka muiden syksy sujuu?

Sannis