Vuoden viimeiset

 

Vuoden viimeinen päivä. Töissä ja kotona. Käytiin minin kanssa kaupassa ja keittelin ystävälle kahvit. Nyt mini ja mister A lähti paukuttelemaan pommeja ja me muut jäätiin sohvan nurkkaan. Ensimmäinen kerta ikinä, kun mini sai omia pommeja. Viiteentoista vuoteen en oo luvannut kenellekään raketteja, mutta tällä kertaa mister A toi töistä mukana pari paukkupakettia ja nyt ei ollut mutsilla nokan koputtamista. Mukaan en kuitenkaan luvannut lähteä ja vannotin pitämään suojalaseja. Vähän epäilen kuitenkin josko lasit sittenkin unohtui :D

Joulukuun joulujutut on olleet kivoja ja joulutunnelma kotona on piristänyt sairastelun matalaksi vetämää fiilistä. Rakastan olla kotona ja rakastan meidän kotia. Meillä ei todellakaan oo kaikki (tai paljon mikään) vimpan päälle, ei lähellekään, mutta täällä on turvallista ja tänne me kuulutaan. Ja toisaalta.. mikä nyt on edes "vimpan päälle"? Täällä saa jokainen olla just sellainen, kuin on eikä kenenkään tarvi esittää mitään. Taitaa se olla sittenkin aika vimpan päälle.

En tiedä ensi vuodesta vielä paljon mitään. Katotaan nyt, kun se ensiksi vaihtuu ja mietitään sitten mitä tuleman pitää. En aloita vieläkään uutta elämää tai tee suuria lupauksia. Jotain pientä kehitysideaa oon toki miettinyt omaa hyvinvointia silmällä pitäen, mutta kuten sanottu, kattellaan sitten huomenissa.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille säädyille <3

Sannis