tiistai 24. maaliskuuta 2020

Breathe


Miksi kipeänä olo on niin vaikeaa? Onko se vaikeaa teille? Miten sitä saisi helpotettua?

Kun sairastun, mietin heti, koska olin kipeänä viimeksi. Sairastan varmaan aika keskiverto määrän.. No joo, migreeni on oma lukunsa, mutta sen takia oon kokonaan pois pelistä äärimmäisen harvoin. Sairastan yleensä perus syys- ja kevätflunssan. Joinakin vuosina säästyn jommalta kummalta ja joskus taas iskee joku ökätauti. Huono omatunto iskee välittömästi, kun olo menee huonoksi ja pitää heti laskea, koska viimeksi olin niin huono ja heikko ja surkea, että sairastuin. Jep, muille sairastuminen on ihan normaalia. Mun kohdalla se on osoitus heikkoudesta. Lapsiperheissähän sairastetaan välillä hyvinkin usein. Meillä ei tytöt oo erityisen usein kipeänä ja kun ovat, jaetaan hoitoa molempien vanhempien kesken enkä muista onko mun koskaan tarvinnut olla varsinaisesti poissa töistä tyttöjen sairauden takia. Työaikoja on toki munklattu välillä oikein urakalla.

Jumppaohjaajien ammattitauti tuntuu olevan se, että duunissa sinnitellään liian huonossa kunnossa. Tehdään siis just päinvastoin, kuin mitä asiakkaille neuvotaan. Nykyään tosin oon ite jo oppinut työkavereiden avustuksella enemmän sitä, että jos osaa ja malttaa jäädä ajoissa huilille, lyhentää se yleensä taudin kestoa. Sitten jos tauti kestää odotettua pidempään (eli pidempään, kuin kaksi päivää), tulee taas ongelma siitä, koska palata töihin. Kun päivät kulkee, alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän ja usein sitten tulee lähdettyä töihin liian aikaisin, koska jotenkin sitä vaan kokee, että ei millään pysty kauemmin olla pois maailman menosta. Onneksi on työkaverit ja tässäkin me yleensä vähän toppuutellaan toinen toisiamme miettimään tilannetta uudemman kerran.

Kipeänä olossa hankalinta mulle on se, että päivät ja aika "menee hukkaan". En kestä tilannetta, jossa en saa mitään tuottavaa aikaiseksi. En pidä loikoilusta ja telkkarin edessä makoilusta kovin pitkissä jaksoissa. Mulle on erittäin vaikeaa olla töistä poissa, erityisesti jumpista. Meillä on pieni porukka ja harmittaa jäädä kotiin, koska olis kiva olla normipuuhissa ja tottakai yhden poisjäänti tuottaa usein muille jotain lisähommaa. Jumpat on mun ja vain mun enkä haluaisi olla niistä pois koskaan. Tuntuu, että kausi menee rikkonaiseksi ja hyvä draivi katkeaa jos jää jumppa väliin. Tuntuu myös, että jotenkin petän asiakkaat, kun en ookaan paikalla. Harmittaa myös tosi paljon se, että oma liikkuminen jää väliin ja se superhyvä fiilis saamatta, joka tunneilta tulee.

Kotona kipeänä ollessa mua vaivaa koko ajan tekemättömät kotityöt. Ärsyttää jos tiskejä ei laiteta ja pyykit on pesemättä. Mister A on niin paljon suurpiirteisempi näissä hommissa. Se laittaa tiskit sitten, kun ehtii ja jaksaa, ei välttämättä heti ruuan jälkeen. Mun mielestä ne pitää laittaa koneeseen heti, pois näkyviltä. Marttyyrina huokaillen lähden usein niitä ite laittamaan.  Mister A parka :) Toisaalta, jos toinen tekee jotain, en osaa vain istua sohvalla. Tulee heti olo, että ei tää nyt oo oikein tässä vaan lojua. Mulle kaikista helpointa on, kun mister A lähtee tyttöjen kanssa hetkeksi johonkin. Silloin osaan levätä rauhassa. Silloin, kun kaikki on kotona, tuntuu että lepääminen on pelkkää laiskottelua.

Niin, että sairastaminen on kirjoittajalle todella vaikeaa, kuten kauemmin lukeneet jo tietääkin. Somessakin mennään samaa kehää. Aina kun sairastun, sen kyllä täällä "kuulee", kun menee hermot :D Tiedän, että oon hölmö eikä näissä ajatuksissa oo mitään järkeä, mutta milläpä päästä niistä eroon? Onko siellä ruudun takana muita, joille on vaikeaa olla "tyhjän panttina"?

Sannis

2 kommenttia:

  1. On!! Luin tästä pari pätkää miehelle, että just niinku meillä, käyttäytymiset samalla lailla kuten kuvasit 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin.. aina kiva tietää, että en oo yksin <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3