Lauantai

Marraskuun säät on olleet varmasti keskimääräistä lämpimämmät, koska pakkaspäiviä ei oo juurikaan ollut. Aamulla on vähän kuuraa ja huurretta, mutta päivisin on ollut märkää. Haluaisin kovasti jo laittaa joulua sisällekin, mutta tuntuu etten viitsisi ennen kuin on siivottu kunnolla ja siihen ei olla ehditty. Toki tänäänkin kirjoittajan töissä ollessa oli muu perhe huolehtinut ajelehtivat tavarat paikoilleen, pessyt vessan ja tehneet pikaimuroinnin. Miksiköhän jouluvalojen laitto vaatii muka jonkin suuremman siivoussetin? Ehkä vaan laitan ne esille huomenna ja that's it.

Tänään olin tosiaan töissä. Lupasin tuurata sisäpyöräilymaratonin ja se on kyllä aina yli kiva happeninki. Niin tälläkin kertaa. On niin kiva ohjata yhdessä ja näissä tapahtumissa on aina superhyvä yhteishenki + vähän semmosen suuren urheilujuhlan tuntua. Kahden tunnin pyöräilyn lisäksi hoitelin vähän juoksevia asioita ja ehdin kuitenkin hyvissä ajoin iltapäivällä kotiin.

Illaksi saatiin ystävät kylään. Syötiin hodareita ja lasten leipomia joulutorttuja. Rakastan joulutorttuja ja varsinkin vuoden ekat maistuu aina jotenkin ihan joulun odotukselta ja niin ihanan kotoisilta. Istuttiin ja höpöteltiin pitkään. Ystävien lähdettyä kotiin vedettiin mister A:n kanssa vielä takit niskaan ja lähdettiin kävelylle pimeään, koska kaivattiin raitista ilmaa pitkän istuskelun jälkeen.

Lauantai oli kiva <3

Mukavaa huomista isänpäivää kaikille!

Selviytymistä

Voi huhheliheijjaa, mikä alkuviikko takana! Aikamoista selviytymistä. Jos viime postauksen lopussa toivoin vähäistä migreenimäärää, niin se toive ei oo nyt mennyt läpi näinä marraskuun ekoina päivinä. Oon vetänyt lääkkeitä, kuin leipää ja niillä saanut itseni jollain lailla toimintakykyiseksi, mutta kyllä tää oleminen nyt niin hiuskarvan varassa on ollut, että ei mitään järkeä.

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden migreenimäärä on ollut pieni verrattuna moniin muihin vuosiin, mutta kyllä näitä paskojakin jaksoja on tällekin vuodelle saatu. Nämä vetää mielen todella pohjamutiin ja koko ajan on pieni paniikki päällä siitä, mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa ja miten siitä selviytyy. Jos selviytyy.

Oon nukkunut todella huonosti jo useamman viikon. Se ei ole kirjoittajalle tyypillistä. Normaalitilanteessa nukun yöni aivan hyvin, koska huolehdin tarkkaan säännöllisestä unirytmistä. Viime päivinä en oo enää meinannut päästä sängystä ylös. Tänään koitan otella tässä rauhallisesti ennen töihin lähtöä. Hommia on iltaan saakka, joten yritän olla kiirehtimättä nyt aamusta. Käyn Saimin kanssa rauhassa lenkillä ja laittelen päivän kamat kasaan. Huomenna, perjantaina on vapaapäivä, koska lupasin mennä duuniin lauantaina ja tuntuu jotenkin ihanalta, kun tiedän, että saan huomenna olla muutaman tunnin yksin kotosalla tyttöjen koulupäivän aikana.

Eilen pyöräilin ensimmäistä kertaa talvirenkailla. Ei varsinaisesti mikään nautinto, mutta kai niihinkin tottuu. Ärsyttävän pehmoiset renkaat luirui kaikkia asfaltin uria pitkin ja tunne oli inhottava. Vielä en myöskään uskaltanut luottaa siihen, kuinka hyvin ne liukkaalla pitää. Koitetaan tänään uudelleen. Nyt tuntuu jotenkin tosi turhalta mennä autolla, kun tietää että pyörällä pääsee niin kätevästi. Talvella en kuitenkaan ajatellut sohjossa tai polven korkuisessa hangessa veivata. Ehkä se ei siinä kohdassa niin kätevää olisikaan.

Alkuviikosta ripusteltiin jo ensimmäiset jouluvalot terassille. Viistoistavee on laittanut omaan huoneeseensa jo pari viikkoa sitten. Jos ehdin ja jaksan viikonloppuna vähän siivoilla, voisin kyllä laittaa loputkin valot esille. Ehkä ei tonttuja vielä kuitenkaan. Aivan ihanaa, että joulun aika on edessä.

Tsemppiä torstaihin!

Sannis

Lokakuun vimpat

Lokakuun viimeisinä päivinä olin aika stressaantunut. Kivoja juttuja on kuitenkin ollut, kuten kuvista näkyy. Omat synttärit sujui mukavasti ja vaikka en juhlia järjestänytkään, sain kyllä taas aivan ihania muistamisia. 44 tuli täyteen. Ikäkriisiä ei ole ollenkaan, mutta useinkin mietin, mihin hitsiin tämä aika oikein juoksee. Oonhan sitä täälläkin päivitellyt ties kuinka monta kertaa. En usko, että lakkaan sitä koskaan ihmettelemästä.

Vaasassa on ollut paikka nimeltään Tennis center niin kauan, kuin muistan. En oo koskaan käynyt siellä aiemmin, mutta nyt yhtenä sunnuntaina pakattiin sulkismailat ja lähdettiin pelailemaan koko porukalla. Niin, paitsi Saimi tietysti joutui jäämään kotiin, koaka koirien kenttävuoroa siellä ei vielä ole. Aivan mukavaa oli ja päätettiin, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi.  

Saimi on ollut paremmassa kunnossa nyt pahan tassutulehduksen jälkeen ja lenkit on vihdoin jatkuneet normaaliin tapaan. Mitään järsittävää ruokaa ei ole vielä eliminaatiodieetin aikana löytynyt, joten ollaan lenkeillä järsitty keppejä, että saisi vähän hampaat töitä. Tai siis, Saimi on järsinyt keppejä ja kirjoittaja on hengitellyt kirpeää ilmaa johonkin säilöön seuraavia helteitä varten.

Halloweenia ei vietetty tänä vuonna ollenkaan. Juhlittiin niin monena vuonna, että nyt se tuntuu jotenkin niin nähdyltä. Tytötkään ei kyselleet mitään bileiden perään, vaan viistoistavee viritteli jouluvalot omaan huoneeseensa ja osti joulunpunaisen ison kynttilän lipastonsa päälle. Itekin oon jo vähän joululahjoja tässä pikkuhiljaa miettinyt ja jonkin pienen ostoksen jo tehnytkin.

Marraskuulle toivon rauhaa korvien väliin, vähäistä migreenimäärää ja kaunista alkutalven säätä. Arkipäiville on kalenterissa kaikenlaista hommaa, mutta viikonloput on aika väljiä vielä. Loppukuusta on jo talvilomakin. Aivan ihanaa kyllä.

Mukavaa marraskuuta!

Sannis