lauantai 19. lokakuuta 2024

Leffakriitikko: Perhoset

Okei, tästä elokuva tuntuu vähän hassulta edes täällä kirjoittaa, koska en tiedä onko tästä oikein mitään sanottavaa, mutta leffakriitikko on päättänyt kirjoittaa vähintään jokaisesta, joka leffateatterissa on käyty tsiigaamassa, joten tässäpä tulee.

Niin, että Perhoset.. Traileri oli kirjoittajan mielestä tosi hyvä. Odotin sen perusteella, että leffa olis ollut hyvä. Semmonen hauska ja näpäkkä suomiraita, mutta vähän tylsäksi jäi. Ja nimenomaan tylsäksi, koska jotenkin tuntui, että oikein mitään ei tapahtunut. En oikein tiedä mitä olisi pitänyt tapahtua, mutta vähän oli semmonen hooohhelihoijaa-fiilis. Oltiin leffassa mister A:n ja ystäväpäriskunnan kanssa ja ilmeisesti kaikilla oli vähän sama boogie.

Elokuvan hahmot oli jotenkin vähän vajavaisia. Pääosassa oli isä ja tytär ja heidän keskinäinen suhteensa. Isä oli entinen tangoprinssi ja vähän epäonninen tyyppi. Ymmärsin, että ei oo oikein koskaan mitään saanut elämässään aikaiseksi, mutta kuitenkin jossain vaiheessa puhuttiin, että fanit olivat käyneet hänen laulukeikallaan 400 kertaa. 400 keikkaa ei kyllä kuulosta siltä, että ei mitään olisi saanut aikaiseksi. Kirjoittajaa aina häiritsee tällaiset ristiriitaisuudet.. kun ei oikein voi olla varma, että mitä fiilistä tässä nyt on haettu.

Tytär oli niin hermostunut suurimman osan ajasta, että kirjoittajaakin alkoi välillä hermostuttaa. Suhde isään oli vähän mysteeri. Toisaalta välillä olivat tosi etäisiä, mutta sitten taas toisaalta välillä vaikuttivat paljon läheisemmiltä. Ehkä tämä leffa ei nyt ollutkaan sellainen, että olisi tarvetta kaikkea analysoida niin tarkkaan, mutta jotenkin tässä oli vähän ärsyttävää epäsäännöllisyyttä.

Juoni oli vähän heppoinen ja varsinkin isän ja faniensa kuvio todella outo. Leffassa oli muutama aivan turha hahmo; ainakin automyyjä, liittymämyyjä ja tapahtumajärjestäjä. Ymmärrän, että näiden oli tarkoitus tuoda oma säväyksensä elokuvaan ja muodostaa semmonen omalaatuisten hahmojen kaarti, mutta vähän ontui kyllä tällä kertaa. Ei olisi haitannut, vaikka olisi jätetty poiskin.

Joissain kohdissa elokuvaa pyrskähdin aivan ääneen nauramaan, joten muutama aivan hauska kohtaus löytyi. Loppuhuipennus, jossa isä joutuu tappeluun tanssipaikalla ja pelastaa tyttärensä tilanteesta on jotenkin pöljä, mutta silti huomasin aivan pidättäväni hengitystä.. että mitäs tässä nyt tapahtuu ja tottakai pyyhin silmäkulmiani, kun isä kantoi tyttärensä lopuksi turvaan ja ulos tappelupaikalta. 

Kaiken kaikkiaan: Ihan hirveesti ei jäänyt sanomista. Ei ollut huonoin elokuva minkä oon nähnyt, mutta en taida kyllä jaksaa uudestaankaan koskaan katsella.

Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3