sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Heinäkuun helteet


Heinäkuu alkaa olla loppusuoralla. Minin kanssa eilen juteltiin kesälomasta ja siitä miltä se on tuntunut tänä vuonna. On kuulemma mennyt liian nopsasti. Tuntuu kuulemma, että olis ollut lomalla vain muutaman viikon. Jäljellä on enää yksi kokonainen viikko koululaisten lomaa ja siitä seuraavan viikon perjantaina alkaa jo arki. Mini tuumasikin, että kohtahan se on taas joulu. 

Heinäkuu on sujunut jotenkin vähän pysähtyneessä moodissa, kun oon odotellut, että kuumat ja superkosteat säät loppuisi. Toki ollaan odotellessa tehtykin kaikenlaista tässä koti- ja mökkiympyröissä. Kolmena peräkkäisenä viikonloppuna oltiin mökillä ja nyt tuntui, että tänä viikonloppuna jäädään mielummin kotiin. Perjantaina siivottiin minin kanssa vaatehuone ja eilen hengailtiin pitkästä aikaa takapihalla pitkät tovit. Mini siellä toki on useinkin, mutta kirjoittaja joutuu olla heinäkuulla useimmiten enemmän sisällä.

Meillä on niin kiva terassi ja iso takapiha, että harmittaa vähän, kun siinä on niin hitsin kuuma usein kesäisin, etten meinaa siellä pystyä olemaan. Eilen oli kuitenkin ehkä vähän armollisempi sää ja porrastreenin jälkeen parkkeerasin itseni aurinkovarjon alle minin ja Samin kanssa palloa heittelemään. Loppuviimein aloin kuitenkin rikkaruohojen kitkemishommiin ja uusi suihkureissuhan siitä tuli, kun hiki oli aikamoisen valtaisaa.

Migreeni on heinäkuun alun jälkeen pysynyt poissa, mikä tuntuu käsittämättömältä ottaen huomioon nyt jo koko kuukauden vallinneet säät. Yleensä kostea kuumuus tarkoittaa ihan varmaa migreeniä. Tuntuu jotenkin ihmeellisen vapaalta. Kun migreeni on ollut poissa useamman viikon, alkaa aina vasta ymmärtää, minkälainen on normaali olotila. Silloin, kun sitä on joka viikko, ei kaikki oireet ehdi hälvetä edes niinä "migreenittöminä" päivinä ja olotila on aikamoista puuroa. Takaraivossa kummittelee pieni pelko siitä, koska se alkaa taas ja viime syksyn horrorputki häilyy jossain tuolla mielen perukoilla, mutta en anna sille liikaa tilaa nyt. Tommin syntymäpäiväkin lähestyy ensi viikolla, joten nyt on aika sillain rauhallisen varmasti keskittyä asioihin, jotka tuo itselle iloa.

Tänään viedään vähän kirpparille tavaroita ja käydään minin kanssa salilla. Sen jälkeen on suunnitelmat auki. Ehkä väsään vähän lihapullia rippijuhlia varten. Kaipailen jo kovasti omaa aamulenkkirutiinia ja sitä, että saan nauttia lenkeistä. Nyt taitaa kyllä lenkit jäädä tänäänkin lyhyeksi. Heinäkuussa kävelyt tuntuu olevan Saimille ihan yhtä pakkopullaa, kuin kirjoittajallekin. Ihme angstimuijat :D Tekisi mieli käydä illemmalla jossain syömässä, vaikka sitä on kyllä jo tälle viikolle harrastettu ihan riittävästi.

Viistoistaveen ripari alkaa olla loppusuoralla ja puhelut, joita ollaan leiriltä saatu, kertoo, että kyllä siellä ihan ookoo on sujunut. Tokikaan ei varmaan myöskään haittaa ollenkaan, että pääsee huomenna kotiin. Ihan kiva, että saadaan koko porukka kasaan. Saimikin on aina silloin tällöin vaellellut viistoistaveen sänkyyn makoilemaan. Taitaa myös odottaa jo siskoa kotiin.

Mukavaa sunnuntaita kamut!
Sannis

keskiviikko 24. heinäkuuta 2024

Rönsyilee

Mini ja mumma on viime viikkoina leiponeet vaikka mitä herkkuja meidän ollessa töissä. Siitä innostuneena leivottiin myös minin kanssa kahdestaan vähän muffareita ja ensimmäistä kertaa testattiin laittaa päälle mokkaruutukuorrutetta. Kaikista tasaisimmin ei osattu sitä levittää, mutta maku oli kyllä superhyvä. Kai tuo kuorrute pitäisi lykätä pursottimeen ja siitä sitten saada aivan yli tasaisesti jokaisen muffinsin (vai onko nää kuppikakkuja?) päälle. Me leviteltiin vaan vähän lusikalla ja hyvin kelpasi. Ihanaa, kun meidän leipoessa mini aloittaa lauseita tyyliin: "Me tehdään mumman kanssa aina näin..". Taas sanon saman mitä aina sanon: niin parasta, että tytöillä on isovanhempien kanssa ihan omia kivoja juttuja.

Nyt mini on mummun kanssa reissussa. Lähtivät Hämeenlinnaan, aikeena käydä ainakin linnassa ja vankilamuseossa. Muistin ennen lähtöä kysyä miniltä ainakin kymmenen kertaa, että taasko sua viedään linnasta linnahan. Sen mielestä juttu ei ollut läheskään yhtä hauska, kuin kirjoittajan mielestä. :D Eilen illalla sain videopuhelun niin iloiselta ja hyväntuuliselta tytöltä, että ilmeisesti matka oli alkanut oikeinkin hyvin.

Viistoistavee on riparilla. En tiedä kuinka hyvin viihtyy. On niin introvertti luonteeltaan ja hengailee omissa oloissaan tai oman perheen kanssa suurimman osan ajasta, että kahdeksan päivän setti leirillä voi olla aika heavy. Kirjoittajalle ripari meni aikanaan oikein loistavasti ja hörskötettiin menemään sen minkä ehdittiin, mutta nyt sama setti vaatisi kyllä ehdottomasti veronsa. Ollaan toki juteltu puhelimessa iltaisin ja toivon, että siellä hommat sujuu ihan ookoo loppuun saakka, mutta kyllä myös toivon, että voisin tässä kohdassa nopeuttaa aikaa ja homma olisi pian selvä. Eihän se ripari toki pakollista oo ja siitä puhuttiinkin jo viistoistaveen kanssa leirin alkaessa. Ehkä olisi kuitenkin nyt helpointa hoitaa homma himaan, kun ollaan jo melkein puolessä välissä.

Vaikka nykyään on tosi hyvä, että asioista puhutaan paljon enemmän kuin ennen ja asioita tiedostetaan ehkä eri tavalla, joskus kuitenkin tuntuu, että hommalla on myös varjopuolensa. Kun kaikille asioille halutaan saada selitys ja joka juttu pitää nimetä, alkaako varsinkin nuoret automaattisesti ja vähän tarpeettomastikin korostaa tiettyjä piirteitä itsessään? Myös niitä, jotka ei välttämättä kaikissa tilanteissa oo niin hyväksi? Me ei olla kotona erityisesti ruodittu näitä introvertti-extroverttihommia tai muutenkaan niin yli tarkkaan analysoitu minkälainen kukin on juuri sen takia ettei tytöt alkaisi sitten seurata niitä luonnekuvauksia tai nimityksiä unohtaen oikean oman itsensä. Somestahan ne kuitenkin löytyy selitykset nykyään vaikka mihin. Oon miettinyt, josko tässä on vaara siihen, että niissäkin asioissa, joissa oikeasti olisi reippaampi, pitää esittää vähän herkkistä, kun se on nyt se "oma juttu". Tai jos se oma juttu on olla extrovertti rämäpää, pitää esittää sitä silloinkin, kun haluaisi hetkeksi vetäytyä omaan rauhaan. Don't get me wrong.. sekä herkkyys että rämäpäisyys on tietyissä tilanteissa ehdottomasti plussaa.. ehkä niitä ei kannata kuitenkaan erityisesti itsessään vahvistaa silloin, kun tilanne vaatii toisenlaista otetta.

Ymmärrättekö yhtään mitä tarkoitan?

No joo, aletaan vähän rönsyillä. Tämä aihe on sellainen, jota oon usein miettinyt ja tuli nyt taas mieleen. Kun me aikuisetkin usein kaivataan kipeästi selitystä ja nimitystä asioille, niin miksipä ei nuoret sitten. Ehkä meillä oli kuitenkin enemmän aikaa kasvaa, etsiä niitä vastauksia omasta itsestämme ja selvittää minkälaisia ollaan, kun ei ollut somea. Tuntuu, että meidän lapset eivät saa sitä mahdollisuutta, vaan some tarjoilee vastaukset valmiiksi. Vastaukset, jotka ei välttämättä aina pidä ollenkaan paikkansa. Jos ei meillä ollutkaan aina helppoa, niin ei käy kyllä ollenkaan nykynuoria kateeksi. Hirveä homma koittaa luovia aikuiseksi puhelimien ja tiktokien ääressä.

No niin.. muffinseista aikuiseksi kasvamiseen.
Semmonen pieni matka taas yhden postauksen ja muutaman rivin aikana, olkaapa hyvä :D
Sannis

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Projekti


Meidän keittiön tuoleista kolme on olleet karseassa kunnossa jo pidemmän aikaa. Maali on ollut kolhiintunut, tuolin karmit aivan tummuneet liasta ja alaosan välipuissa hampaanjälkiä Saimin pentuajoilta. Oon jo pitkään tsiigaillut, että nyt tarttis tehdä jotain ja tulevat rippijuhlat olikin ihan hyvä kannustin alkaa suuriin puuhiin. Miten tämmöset jutut aina vaatiikin ihan hirveästi, että saa aloitettua ja sitten ite projekti on kuitenkin aika iisipiisi?!

Tytöt hioi ja minä maalasin. Se, mikä ei tullut mieleen oli, että tällä kelillä ei todellakaan taida yhtään mikään kuivua, edes sisätiloissa. Voi morjens! Eka kerros on maalattu ja eilen illalla tuolit oli aivan tahmaisia vielä kahdenkin vuorokauden kuivumisajan jälkeen. Mister A laittoi vähän tulta saunan pesään ja siirsi tuolit saunaan, josko lämpö vähän kuivattaisi ilmaa sekä tuoleja. En oo vielä tsiigannut tälle aamulle, mikä on tilanne. Saisinpa nyt tänään maalata toisen kerran, niin saatais hommat purkkiin.

Mister A bongasi vielä yhden kirjoittajan kirpparilta ostaman tuolin, joka on ollut keltainen, tosi tosi kohiintunut ja vähän unohtunut terassille. Sekin sai nyt sitten ensimmäisen kerroksen maalia eilen illalla ja katotaan saadaanko siitä yksi lisäpaikka pöydän ympärille. Meillä on vain kaksi keskenään samanlaista tuolia ja muuten ruokapöydän ympärillä on sekalaista tuoliseurakuntaa. Kirpparituoli sopii siis luultavasti oikein hyvin joukkoon. Kirjoittajan lempituoli on ruskea ja tosi tukeva. FB-kirpparilta ostettu sekin.

Eilen satoi aivan hulluna. Nyt paistaa vielä aurinko. En oo ollut viime päivinä ulkona nimeksikään ja se alkaa tuntua. En oo pyöräillyt töihin tällä viikolla enkä käynyt lenkillä. Treenannut ja liikkunut oon toki, mutta vain sisätiloissa. Oon niin tottunut ulkoilemaan joka päivä, että pelkkä sisällä olo ei tunnu hyvältä. Toivotaan, että sää vähän raikastuu niin pääsee taas kirjoittajakin tuulettumaan.

Kivaa viikonloppua kamut!
Sannis

torstai 18. heinäkuuta 2024

Terapiaa


Heinäkuu sujuu edelleen hyvin rauhalliseen tapaan. Lähinnä töitä, treenejä ja mökkeilyä. Viime päivinä on kosteusprosentti kiivennyt taas sellaisiin lukemiin, että kirjoittaja ei mieli oikein ihmeellisiin puuhiin. Eilen satoi oikeastaan koko päivän enemmän tai vähemmän. Tänään näyttää ainakin vielä tässä aamusta aurinko paistavan.

Aamuisin oon saanut rauhassa istua ja juoda kahvini ja sen jälkeen oon pessyt pyykkiä ja koittanut saada kotia suurinpiirtein sen näköiseksi, että täällä viitsii taas asustella. Saimin aamu-ulkoilutusta on nyt viime päivinä hoitaneet tytöt, koska kumpikaan meistä; minä tai Saimi ei hinguta lenkille näin lämpimällä ja kostealla. Tytöt kestää tätä säätä paljon paremmin ja Saimi nousee niin myöhään, että likatkin on jo about ehtineet hereille. Teiniä saa toki vähän herätellä, mutta ykstoistavee herää kyllä itestään ihmisten ajoissa. Oikein pitkälle ei tyttöjen tarvi aamupäivästä hipsutella, koska Saimi kääntyy kyllä näillä keleillä hyvin nopsasti takaisin kotiin päin.

Duunissa oon jumppaillut ja tehnyt somehommeleita, ohjannut salin puolella ja tehnyt vähän siivoushommia. Sähköpostia tulee kesälläkin keskuksiin ihan reilusti, joten siihen menee joka päivä aikaa hyvä siivu. Lamppuja on vaihdeltu ja viemäreitä availtu. Sulatin toisessa keskuksessa pakastimen ja pariin otteeseen on tälle kuulle jo avantoaltaankin vedet vaihdettu. Tänään on luvassa ainakin uuden jumpan suunnittelua ja pieni pätkä asiakaspalvelua. Luultavasti päivän aikana ilmaantuu kaikenlaista muutakin hommaa.

Jumpissa on ollut kivasti porukkaa ja oon saanut vetää melkein täysille saleille. Kuntosalin puolella on selvästi kesällä hitusen rauhallisempaa. Oon neljän viikon ajan vakkareista ainut töissä muiden ollessa kesälomalla, joten puhelin piippaa aika usein viestejä ohjaajilta ja respatyöntekijöiltä. Aika paljon sitä on kaikenlaista hommelia kahdessa keskuksessa, vaikka kesäaikana porukka käykin vähän vähemmän treenillä.

Porrastreeneissä oon käynyt ahkerasti tänä kesänä huhtikuusta lähtien ystäväni Hannan kanssa. Viime viikolla taisikin olla kaikista kuumin rappuskeli tälle kesälle. Hiki vaan lensi. Minin kanssa ollaan käyty salilla kerran viikkoon. Mini ite treenaa aamutreeniänsä tälläkin hetkellä tuolla omalla terassisalillaan. On tehnyt taas kunnon treeniohjelman itelleen ja ottaa kylmiä suihkuja jumppailun jälkeen :) Kirjoittaja taas taitaa olla lepoviikon tarpeessa, koska viimeinen salitreeni kulki todella nihkeästi.

Tällä viikolla käytiin minin kanssa ihotautilääkärissä. Aina ihon kunto aaltoilee, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on ilmaantunut vähän uusia probleemia. Mitään ihmeparannuskonstia ei saatu, mutta jotain apuja kuitenkin. Ja tietysti taas monta tuubia rasvaa kokeiluun. Aletaan kyllä olla niin kypsiä jo kaikenmaailman rasvoihin, että hohhoijaa, mutta eipä se nyt auta, kun yrittää taas vain saada hommia paremmalle mallille.

Kirjoittaja kävi testikäynnillä terapeutilla. Oon vihdoin monen vuoden pähkäilyn jälkeen hakenut kelan tukemaan psykoterapiaan ja se nyt sitten toivottavasti myönnetään. Terapeutit tuntuu olevan tosi bookattuja. Lähetin monelle viestiä ja sain tämän yhden käynnin. Päätin etten lähetä enempää kyselyjä, koska tunsin oloni hyvin rennoksi ja kotoisaksi tämän terapeutin kanssa. Työterveyden lääkäri, psykologi ja psykiatri on tarvittavat lausunnot kirjanneet ja homma alkaa toivottavasti nyt sitten syyskuulla. Tarkoittaa sitten sitä, että kerran viikossa istun terapeutin sohvalla ainakin seuraavan vuoden. Luultavasti paljon pidempäänkin. Koko prosessi on toki tähän mennessäkin kestänyt jo pitkästi yli vuoden siitä, kun ensimmäisen kerran otin tämän asian tiimoilta yhteyttä työterkkariin. Oon kuitenkin koko ajan sanonut, että mulla ei ole kiire. Kunhan tiedän, että asia etenee. Reilu vuosi sitten voin aika surkeasti ja nyt kun voin paljon paremmin, oon sitä mieltä, että tämä on varmasti paljon otollisempi aika aloittaa. 

Viistoistavee lähtee riparille ensi viikolla. Aika jännää. Rippijuhlatkin on sitten jo parin viikon päästä. Aika usein löydän itseni miettimästä, että pitäiskö jo jotain tehdä juhlia varten, mutta en oikein keksi mitä. Ollaan me lusikat ja lasit jo laskettu ja eilen ostin yhden kakkulautasen. Tein myös kauppalistan valmiiksi juhlia edeltävälle perjantaille. Kyllä kai ne juhlat tulee vähän vähemmälläkin ressillä?

Mister A on töissä lauantaina. Mietin, saisinko tyttöjä taas kaveriksi mökille jos ei sada. Yhdeksän(?) litraa oon saanut nyt mustikoita pakkaseen, mutta ei haittaisi saada vielä vähän lisää. Luulen, että yksi viikonloppu vielä ja sitten olisi kirjoittajan mustikkakiintiö täynnä tälle vuodelle. Sateita toki vähän luvataan, mutta saa nähdä. Aika vaihtelevaa on ollut tälle(kin) kesälle. Tällä kuulla kirjoittajalla ei oo ollut mitään hinkuja reissuihin, tapahtumiin tai muihinkaan menoihin, vaan on ollut aivan ihanaa hengailla mökillä mustikkapuskassa ja pulahtaa välillä mereen.

Mukavaa torstaita!
Sannis



lauantai 13. heinäkuuta 2024

Unpopular opinions



Jokainen meistä on erilainen. Jokaisella meistä on varmasti valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Mulla tuntuu olevan niitä aika paljonkin :D Ajattelin kirjata joitain ylös. Don't shoot me!

En pidä kuumasta. Tällä nyt ei oo enää mitään uutisarvoa, kun oon tätä monta vuotta jo toitottanut. Näin kesällä on kuitenkin sen verran ajankohtainen, että kirjataan nyt heti ekana alta pois. Hellesäät ahdistaa, koska inhoan olla hikinen ja epäsiisti koko ajan ja migreeni vierailee kuumalla turhan helposti. Tämän takia en myöskään enää juurikaan hingu etelänmatkoille.

Taloissa ja kodeissa pidän vähän vanhemmasta ja ei niin sliipatusta tyylistä. Uudet, loppuun asti huolitellut talot ja pihat on upeita, mutta löydän itseni kuitenkin ihastelemasta eniten aina vanhoja taloja ja pihoja, joissa kaikki ei oo niin vimpan päälle. Eniten huomiota saa kirjoittajlta aina vanhat huvikumpuhenkiset puutalot.


En pidä Beyoncesta. Jotkut biisit on toki hyviä, mutta jotenkin Beyoncen ääni ja laulutyyli ei niin nappaa.  

En halua näyttää nuoremmalta niin paljon, että ottaisin botoxia tms. täytteitä. En myöskään halua olla hoikka niin paljon, että menisin lihavuusleikkaukseen. Pelkään sitä, että kehoon laitetaan mitään ylimääräistä jep… sanoo nainen, jolla on tatuointeja :D Leikkaus ja sen komplikaatiot tuntuu myös tosi pelottavilta ja hankalilta. Don't get me wrong..en todellakaan oo erityisen mielissäni tai piittaamaton omasta ylipainostani (ja tiedän tottakai, että se on suuri terveysriski) tai siitä, että juonteet syvenee, mutta aika fine oon sen kanssa, että ihminen, keho ja iho vanhenee. Sehän kuuluu asiaan. Näyttelijöiden leikkaukset ja huulitäytteet ärsyttää välillä ihan huolella, kun tuntuu, että joku tuttu hahmo on ihan vieras, kun näyttelijä ei enää näytä omalta itseltään. Kirjoittaja pitää eniten luonnollisuudesta, vaikka se tarkoittaisikin vähän rupsahtaneempaa :D

Valitsen juhliin aina kermaisen täytskärin upeiden kreemikakkkujen sijaan. Nykyään tehdään toistaan upeampia kakkuja sokerimassasta ja kreemistä, mutta kirjoittajan valinta on aina kerma. Nyt muodissa olevat tosi korkeat kakut on tosi hienoja, mutta kirjoittajan mielestä aika epäkäytännöllisiä. Miten niistä saa juhlissa leikattua itselleen inhimillisen kokoisen palan?


Säästän loppuun kaikkein suurimman synnin ->
Pikamuotihenkiset liikkeet ja ostokset niistä on joskus ihan fine. Viime aikoina on somessa ollut tosi paljon ränttäystä Temusta ja muista Kiinan kaupoista. Paasataan hulluna työntekijöiden oloista, lähetyksien kuormittavuudesta ympäristöä kohtaan ja siitä, kuinka vain idiootit ostaa sieltä ja täältä. Nuo asiat pitää tottakai paikkansa (tota idioottihommaa lukuunottamatta), mutta samaan aikaan nämä paasaajat voi itse esim. matkustaa lentokoneella monta kertaa vuodessa muuten vain lomamatkoille, vaihdella autoja vuosittain tai vaikka syödä lihaa, jonka alkuperästä ja eläinten kohtelusta ei ole mitään tietoa.

Ite oon sitä mieltä, että meidän jokaisen meidän täytyy ehdottomasti kantaa kortemme kekoon ympäristön ja ihmisten+eläinten elinolojen puolesta. Oon kuitenkin myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen valitkoon oman taistelunsa ja kantakoot sen kortensa siellä mikä itselle tuntuu sopivimmalta. Aina tuntuu hullulta, että joku lähtee pokkana tällaisissa asioissa huutelemaan toista idiootiksi samalla kiillotellen omaa sädekehäänsä. 

Kirjoittaja ostaa välillä henkkamaukkaa ja god forbid, on tilannut Temustakin ihan kätsyjä juttuja, mitä ei oo täältä löytynyt (ei meikkejä tms. sellaista, minkä voisin epäillä aiheuttavan terveydelle haittaa). Sitten taas toisaalta…meidän perheen lentokonematkustelussa oli juuri monen vuoden tauko ja tämän syksyn jälkeen taitaa tulla seuraava pitkä paussi. Kierrätetään kaikki mikä voidaan ja lajitellaan roskat tunnollisesti. Ajetaan suurin osa automatkoista biokaasulla ja autoja vaihdetaan vain, kun on pakko. Ostetaan tosi paljon juttuja käytettyjä ja korjataan paljon rikkinäistä ennenkuin ostetaan uutta. Ollaan vähennetty lihan syömistä ja mietin koko ajan tapoja, miten voitaisiin vähentää sitä entisestään. Kannetaan siis kortemme kekoon siellä, missä se tuntuu meille luontevimmalta. 

Onko teillä muilla mielipiteitä, jotka poikkeaa valtavirrasta?
Toki nyt mietin, että poikkeaako nämä mun omat edes vai kuvittelenko vaan :D
Sannis

perjantai 12. heinäkuuta 2024

Mustikkahommia




Heinäkuu sujuu aivan mukavasti. Töitä about tavalliseen tapaan kirjoittajalla ja mister A:lla. Viistoistaveekin on ollut nyt pari viikkoa kesäduunissa. Oon taas pysähtynyt melkein päivittäin miettimään sitä, miten mahtavaa on, että meidän tytöillä on niin siistit isovanhemmat. Mini on saanut meidän muiden töissä ollessa mökkeillä, uida, leipoa, laittaa ruokaa, kaataa puita, käydä burgerilla ja ties mitä kaikkea kivaa. Saiminkaan ei oo juurikaan tarvinnut olla yksin. Joskus kesäisin pähkäilen, josko se miettii, että vois melkein vähän enemmänkin olla itekseen rauhassa :)

Viime perjantaina lähdettiin minin ja Saimin kanssa mökille. Mustikoita on kypsynyt jo vaikka kuinka paljon ja niitä halusin tietysti poimia. Sopiikin ihan loistavasti, että mustikat kypsyy ajoissa, koska heinäkuulla mister A:lla on tosi paljon viikonlopputöitä ja karavaanareita on turhan paljon matkassa, joten vaunuhommiin ei oo nyt meillä asiaa. Voidaan siis hyvinkin hoidella mustikkahommia tässä kohdassa.

Mini keräsi pitkästi reilun pari litraa ja oli itekin ihmeissään, että ei oo koskaan vielä jaksanut noin paljoa noukkia noin lyhyessä ajassa. Kirjoittajan saldo oli nelisen litraa parissa päivässä. Edelleen oon hidas, mutta edelleen noukin käsin enkä vieläkään suostu perata, joten suoraan pakkaseen saa marjat sitten laittaa, kun puskasta pääsee ylös. Metsään en vieläkään lähde kesällä hyttysten syötiksi. Me hoidetaan metsähommia vain syksystä kevääseen. Onneksi tänäkin vuonna mökin pihassa on mustikoita vaikka kuinka paljon.

Marjahommaa vähän hidasti se, että Saimi oli todella raskas koko perjantai-illan. Uikutti ja tukki itseänsä ihan koko ajan kiven koloihin, mökin alle ja mitä oudoimpiin paikkoihin. Saimi hyvin harvoin rasittaa kirjoittajaa, mutta siinä kyllä mietin kerran jos toisenkin, että hooooohhhoijaa, onpa rasittava tyyppi. Saatiin minin kanssa ihan koko ajan vahtia ja tarkistella, mihin kikkurapää seuraavaksi suuntaa, vaikka yleensä on mökillä aika suvereenisti meidän muiden vanavedessä. Lauantaina sitten selvisi, että yhtä tiettyä palloahan se oli etsinyt koko ajan ja kun se sitten aamulla löytyi jostain pusikosta, muuttui meno huomattavasti rauhallisemmaksi. Toivon, että se hiton pallo pysyy nyt sitten tallessa :D

Oltiin tosiaan yötä mökillä ja tietysti illalla saunottiin ja uitiin. Samoin seuraavana päivänä. Vesi oli kylmää, mutta kyllä me aika monta kertaa dipattiin ja välillä uitiinkin pitkä pätkä. Mini tykkäs yli kovaa, kun äiti jäi myös yöksi ja viistoistavee taas sai olla lauantaipäivän rauhassa kotona, kun mister A oli töissä. Viikonloppuduunari ja kotihiiri saapui mökille sitten myöhemmin lauantai-iltapäivästä, niin saatiin minin kanssa iskäkin saunakaveriksi ja teini pääsi mummua ja pappaa moikkaamaan. Kotiin ajeltiin vasta iltayhdeksän jälkeen. Kiva, kun mökki on niin lähellä.

Tänään töitä ja suunnitelmissa on myös salitreeni minin kanssa. Mustikkahommiin mielisin myös. Ei näytä, että ihan just alkaisi sade. Eilen satoi lähes koko päivän ja huomisellekin ainakin jossain vaiheessa näyttä ennusteet pisaroita. Jos saadaan muut hommat nopsasti pakettiin, ehkä sitä vois ajella mökille tällekin perjantaille.
Mukavaa viikonloppua!
Sannis

sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

Pia ja Mika 29.6.

Kesäkuun vimppana viikonloppuna juhlittiin ystävien häitä. Oli tosi kivat, rennot juhlat ja allekirjoittanutkin, joka on vähän vaihtelevasti hitusen ahdistunut juhlista viime vuosina, viihtyi erittäin hyvin. Paikka oli aivan ihana, Merenkyntäjien paviljonki Vaasassa ja sää oli omaan makuun täydellinen; aiemmin viikolla vallinnut hullu helle vaihtui inhimillisiin lämpötiloihin ja silti aurinko paistoi upeasti. Kakku oli ehkä parasta, mitä oon ikinä syönyt. Nam!

Nappasin parista hyvän pompsin potretteja ja vaikka mieli tekisi, en viitsi muiden kasvoja täällä julkaista. Miljöö oli tosi kiva ja saatiin taustalle merta, ihanaa vihreää metsää ja vanhan rakennuksen seinustaa. Aina sanon etten kuvaa potretteja tai muitakaan niin "korkean profiilin" kuvia, mutta niin vain ite ehdotin, että voin kuvata ja saatiin kyllä useita onnistuneita näpsyjä. Yes!

Meillä onkin tälle kesälle vielä toiset hääjuhlat luvassa elokuun loppupuolella. Pitäisikin ehkä vähän katsella kalenteria, mitä muuta sieltä löytyy. Mini kyselee jo, koska voidaan lähteä seuraavalle vaunureissulle. Ollaan luvattu viedä kaveruksia Tuuriin Onnelaan. Siellä ei ollakaan koskaan käyty. Toki Tuurissa ja Keskisellä ollaan, mutta vaunualueella ei. Karavaanialue taitaakin olla siellä "vähän" suuremman puoleinen. Saa nähdä, koska päästään matkaan.

Terkkuja!
Sannis