Täytepostaus

Torstai. Kirjoittajan päässä on nyt about viikon soinut repeatilla: "Kuulin, että sul on häitä pidelly, mä luulin, et oisin siinä ite nyt sun kaa, mut sut saa joku kuka olikaan fuckin' Antti Järvinen.." Oon vielä vahvistanut korvamatoa ottamalla biisin yhteen jumppaan mukaan ja kuuntelemalla sitä myös työmatkoilla. Aivan hyvä biisi, eipä siinä mitään. :D

Nyt mietin, mitä kirjoittaisin. Oli semmonen olo, että haluaisin postata jotain, mutta ei taida olla mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kuvakin on arkistosta eikä todellakaan tästä hetkestä. Kesän rippijuhlien ruusuja. Kesästä ei enää muuta ookaan jäljellä, kuin kuvat ja muistot. Syksy on tähän mennessä ollut lämmin. Vasta viime päivinä on tuntunut tuuli viileämmältä ja parina päivänä oon laittanut hanskat käteen pyöräillessä.

Jossain aiemmassa postauksessa mainitsin terapiasta. Vuoden jakso on nyt alkanut ja siitä oon kyllä todella innoissani. Aiemmin se on tuntunut liian suurelta ponnistukselta; käydä kerran viikossa tapaamisessa ja laittaa hommaan iso summa rahaa. Nyt, ainakin vielä näin alkuun, oon hyvin motivoitunut enkä ollenkaan ajattele, että kerran viikossa tuntuu raskaalta. Rahan menonkin oon nyt ajatellut niin, että yritän nipistää jostain muualta, koska tämä on satsaus muhun itseeni, jonka todellakin uskon olevan erittäin tärkeää. Toki ymmärrän, että sekin hetki vielä tulee, kun ei jaksaisi lähteä tai laskun maksaminen rasittaa, mutta kaiken kaikkiaan luulen, että nyt on oikein hyvä hetki ryhtyä tähän hommaan.

Kyse on Kuntoutuspsykoterapiasta, josta Kelan sivuilla sanotaan näin:

"Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista."

Kirjoittajan terapia on kongnitiivista käyttäytymisterapiaa, josta käyttäytymisterapiat.fi-sivustolla kerrotaan esim. näin:

"Kognitiivinen käyttäytymisterapia on terapiamuoto, jolle on tyypillistä järjestelmällinen, tavoite- ja asiakaskeskeinen toiminta. Perustavaa laatua siinä on oletus, että inhimillinen käyttäytyminen laajimmassa merkityksessän on perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen perustuva suhde, johon kuuluu ajatukset, tunteet, toiminta ja fysiologiset reaktiot, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ihmistä hoidetaan kokonaisuutena. 

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tarkoituksena on usein parantaa ihmisten itsehallintaa ja -hoitoa antamalla ja opettamalla uusia valmiuksia ja taitoja. Tämä voi sisältää esim. uusien toimintatapojen omaksumisen (toimiminen luottaen paremmin omaan itseen), uusien tunteensäätelytapojen oppimisen (eläminen ilman jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa tai masennusta), uusien ajattelutapojen omaksumisen (myönteinen suhtautuminen omaan itseen ja muihin ihmisiin) tai terveysriskien ja sairauksien hoitotapojen omaksumisen ja hallinnan (kipujen vähentäminen, liikalihavuuden tai kohonneen verenpaineen hoito)."

Kolme kertaa on nyt takana ja monen monta kertaa edessä. Kerron jossain vaiheessa kuinka homma edistyy. Tällä hetkellä ollaan tottakai aivan alkutapaileella vielä. Ekalla kerralla juteltiin perheestä; nykyisestä sekä siitä perheestä, jossa kasvoin. Sain kotitehtäväksi laittaa rastia ruutuun omaa oloa käsittelevissä kysymyksissä. Pisteet kyselystä oli kuulemma aivan hyvät. Huomasin itsekin, että moneen kysymykseen olisin joskus vastannut toisella tavalla, tavalla joka olisi ehdottomasti tarkoittanut huonompia pisteitä. Ihana ihan konkreettisesti huomata, että monet asiat on helpompia nyt, kuin joskus ennen. Toisella käyntikerralla tehtiin ongelmaluetteloa ja kolmannella aloitettiin siihen perustuva "kartta".. mietittiin mikä on johtanut ongelmiin ja mitä niistä seuraa. Aivan mielenkiintoista kyllä.

Semmonen täytepostaus. Aika asiapitoinen tais kuitenkin tulla :D

Kivaa päivää kaikille!

Sannis

Vieresniemi

Viikonloppu vierähti Vieresniemessä Lappajärven rannalla. Pieni parinkymmenen paikan caravan-alue löytyi tutkimalla lähialueen meille vielä vieraita paikkoja. Vieresniemestä en ollut koskaan tainnut kuullakaan, mutta se vaikutti kivalta ja hinta oli tosi edullinen 20€/yö, joten suunnattiin sinne perjantai-iltana.

Syksyn viikonloput on tosi lyhyitä mister A:n työaikojen vuoksi, mutta Vieresniemessä ehti päästä rentoon fiilikseen lyhyessäkin ajassa. Paikalla ei ollut meidän lisäksi, kuin pari ihmistä, joten saatiin olla todella rauhassa ja Saimikin sai hakea keppiä ilman remmiä vaunun viereisellä nurmikentällä. Tykättiin Vieresniemestä tosi paljon.

Hyvä sauna, hyvät uintipaikat, siistit yleistilat, mukava isäntä, kauniit järvimaisemat ja hyvät mahdollisuuden pissattaa koiraa oli tämän alueen isot plussat. Miinuksia ei juurikaan löytynyt. Toki pidemmän oleskelun aikana saattaisi tulla tylsää, koska lähialueella ei juurikaan ole mitään mihin mennä, mutta parin-kolmen yön visiittiin paikka oli täydellinen. 

Sää oli aika harmaa ja sateinen, mutta kuten kuvista näkyy, paistaa sateen jälkeen aina aurinko. Tai tässä tapauksessa auringon paiste tuli sateen aikana. Jep, tuon upean ilta-auringon aikana tiputteli koko ajan hiljakseen vettä. Tosi jännä keli. Sen verran hissukseen tuli muutenkin sadetta, että se ei haitannut koko viikonlopun aikana. Grillailtiin vaunun katoksen alla ja alueen kodassa, pelattiin melkein kaikki lautapelit läpi takkatuvassa ja saunottiin omalla saunavuorolla. Minin kanssa käytiin uimassa varmaan sata kertaa. Vesi oli jo aikamoisen kylmää, mutta saunasta päin tarkeni kastautua monen monta kertaa. Pitkästä aikaa otin myös kirjan käteen ja luin Raija Pellin Kikka-muistot yhden päivän aikana alusta loppuun.

Tosi kiva ja rento viikonloppu takana. Sunnuntai-iltana tehtiin vielä visiitti mutsin eli mummun luo, koska Kanadan sisko on saapunut Vaasaan. Kirjoittaja on ollut vähän turhan stressaantunut muutaman viime viikon aikana, mutta nyt tuntuu, että kierrokset on vähän laskeneet ja on ihan hyvä aloittaa uusi viikko.

Tsemppiä syksyn kiireisiin!

Sannis

Vaasa Meet and Eat 2024

Viime viikonloppuna Vaasassa järjestettiin Vaasa Meet and Eat-tapahtuma ja me käytiin ystäväisen kanssa Strampenilla herkuttelemassa. Tapahtuma on järjestetty Vaasassa jo useampana vuonna. Nimikin on matkalla vaihtunut ja jostain syystä kirjoittaja ei oo koskaan osallistunut. En oikein ymmärrä miksi, koska nytkin syötiin kolmen ruokalajin menu 35 eurolla. On tainnut olla aina muita kiireitä tähän aikaan vuodesta, mutta onneksi tänä vuonna ei ollut.

Strampen on hyvin perinteikäs kesäravintola Vaasan sisäsatamassa, jossa mekin aina silloin tällöin käydään lounastelemassa. Tällä kertaa varattiin pöytä aikaiseen dinneriaikaan ja porukkaa oli sopivasti mun makuuni, ei liikaa. Joskus kun noissa tiloissa on oikein paljon porukkaa, on metelikin turhan kova, mutta nyt oli metelitasotkin ihan ookoo.

Todella monissa tämän vuoden Meet and Eat-menuissa oli pääruokana naudan ulkofilettä. Kirjoittaja ei erityisesti pidä punaisesta lihasta, varsinkaan naudasta. Harvemmin se ihan pahaakaan on ja joku oikein murea uuniliha on kyllä itse asiassa tosi herkullista, mutta kokolihaa en kyllä koskaan valitse jos valinnanvaraa on. Strampen valikoitui siitä syystä, että menussa pääruokana oli lohta.

Ruoka oli todella hyvä. Tykkäsin jokaisesta ruokalajista ja kaikki meni omasta mielestä ihan nappiin. Alkuruoka, sienikeitto oli todella maukas eikä ollenkaan too much, vaikka kermaa tottakai sisälsikin. Koostumus oli aivan täydellinen ja pointsit tuli tarjoiluista, joissa tarjoilija kaatoi keiton kannusta lautaselle. Pääruokana oli lohta ja peruna-piparjuuripyrettä, joiden seurana limehollandaise oli täydellisen kirpeä. Jälkiruuasta jouduin lakkahillon kaapaista sivuun, koska oon vähän lakkarajoittunut, mutta panna cotta maistui hyvin myös ilman sitä.

Illan drinksut oli tälläkin kertaa alkoholittomia, koska ystävä on raskaana ja kirjoittajalla on lakkarajoittuneisuuden lisäksi myös vähän (eli paljon) alkoholirajoittuneisuutta. Meinasin ensin kirjoittaa "vähän alkoholiongelmaa", mutta jotenkin tuntuu, että siitä ei välttämättä olisi ihan heti ymmärtänyt, etten voi juoda alkoholia koska migreeni, hikoilu, pahoinvointi ja mitä lie :D Viime vuosina oon oppinut tilaamaan aina silloin tällöin mocktailin. Vaikka en voi alkoholia juurikaan juoda, on kuitenkin kiva ottaa joku vähän spesiaalimpi juoma aina joskus.

Olipa meillä kiva ilta. Oltiin pyörällä matkassa ja ajeltiin vähän pidemmän mutkan kautta kotiin. Höpöteltiin tietysti vielä risteyskohdassa ties kuinka kauan, mutta silti olin oikein hyvissä ajoin kotona ennen nukkumaanmenoaikaa. Tämmöset jutut sopii mulle niin hyvin nykyään. On rentoa ja kivaa, mutta seuraava päivä ei mee harakoille väsyn tms. takia.

Kävikö muut vaasalaiset herkuttelemassa viikonloppuna?

Sannis

Kuulumisia

Syyskuu on alkanut vauhdilla. Mini oli kipeänä, mister A oli kipeänä ja viistoistavee + Saimi on edelleen kipeänä. Flunssa se meillä on tietysti vieraillut heti syksyn alkuun. Viistoistaveellä ei meinaa hellittää millään. Neljättä viikkoa jo mennään ja vieläkin on kurkkukipua ja muita lieviä oireita. Käytiin jo lääkärissäkin, mutta nieluviljely oli puhdas eikä muutenkaan mitään hälyttävää löytynyt. Ei kai se auta, kun odotella, että menis ohi. Koulusta ei oo toki koko aikaa ollut poissa, mutta tylsästi aina muutaman koulupäivän jälkeen on pitänyt jäädä pariksi päiväksi kotiin, kun olo on huonontunut.

Saimilla on tulehdus tassuissa. Sai viikko sitten kortisonikuurin ja nyt alkaa onneksi helpottaa. Pahaksi ehti toki mennä ja saapa nyt nähdä kauanko kestää, että päästään tästä kokonaan eroon. Toivottavasti ei enää kovin kauaa. Ruokahommat on aika mystreeri. Nyt mennään kalaruoalla, mutta olis kyllä tosi kiva jos saisi pian jo lisätä ruokavalioon jotain muutakin. Kalaherkut on vähän vähissä eikä kalaa löydy mitään luiden veroista pureskeltavaa, mitä varmastikin koiran hampaat vaatisi.

Kirjoittaja on siis tällä hetkellä last man standing. Ei oo onneksi vielä flunssa iskenyt. Eikä oo tassut tulehtuneet :D Migreenikään ei oo ihan putkeksi venynyt, vaikka vähän useammin sitä on tässä loppukesän/alkusyksyn aikana ollutkin. Jotain kummallista ehkä on kuitenkin flunssarintamalla.. vähän vatsaoireita vaihtelevasti ja kurkussa tuntumaa aina silloin tällöin. Saa nähdä.. Koitan olla ajattelematta asiaa kovin paljoa, etten stressaisi itselleni syyslentsua.

Töissä on ollut kiirettä ja viikkotunnit meinaa venyä pitkiksi. Tuntuu, että joka päivä joudun siirtää jotain tekemistä kalenterissa seuraavalle päivälle, kun en ehdi kaikkea. Se tuntuu nyt stressaavan ja on vähän rauhaton olotila. Huomaan, että kävisin joka aamu heti herätyksen jälkeen duunihommiin ja pitää oikein muistutella itselle, että se luultavasti ei ainakaan rauhoita olotilaa. Ehkä on ihan fiksua heräillä ensin rauhassa, tehdä aamutoimet ja sen jälkeen vasta aloittaa duunit. 

Viikonloppuna siistittiin vähän pihaa ja viistoistavee vei osan nuupahtaneista kesäkukista roskiin. Itehän en "istuttanut", kuin niitä jotka ei nuupahda, mutta mutsilta ja anopilta ollaan saatu muutama eläväkin kesäkukkanen. Etupihalle hain myös syksyksi noita helppohoitoisia. Yleensä tietysti esim. oranssi mielletään syksyn väriksi, mutta jotenkin mun silmissä lila näytti aivan syksyiseltä, kun Rustassa nuo kimput näin. Taitaa nyt krysanteemit ja callunat jäädä kauppaan tänä vuonna.

Viikonloppuna oltiin myös mökillä. Minin ja Saimin kanssa mentiin perjantaina ja tultiin kotiin lauantaina. Lauantaina pyöräiltiin myös ystävän kanssa kaupunkiin syömään ja mocktaileille. Sunnuntaina pesin pyykkiä ja fiksailin paikkoja kotona. Illalla kävin ohjaamassa tunnit ja sain jumppakaveriksi minin. Teho 30 ja Kehonhuolto 30 meni miniltä noin vain. Tehossa tuli kuulemma niin hiki, ettei oo vielä niin hiki tänä vuonna tullutkaan ja Kehonhuolto oli kuulemma tylsä :D Jumpassa oli onneksi myös ystävä rakas, niin mini sai vähän henkistä tukea. Olis toki kuulemma hyvin voinut tulla myös itekseenkin. On se kova likka.

Kanadan sisko on laskeutunut Suomen maaperälle. Tulee Vaasaan viikon lopulla. Tänään aion käydä ystävän luona omenoita keräämässä ja sen jälkeen mennään Saimin kanssa Temppuja ja temmellystä-kurssille. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta kipeiden tassujen takia ei päästy mukaan. En ihan varmasti tiedä, mitä kurssi sisältää, mutta kuulostaa ainakin kivalta ja rennolta. Neljän viikon setistä on enää kolme jäljellä, joten oikein pitkästä jutusta ei oo kyse. Ihan kiva, että on tommosia lyhyempiä pätkiä, niin ei tarvi koko syksyksi sitoutua.

Semmosia kuulumisia täältä.

Mitäs sulle kuuluu?

Sannis

Seinäjoki Camping

No nyt ei kyllä kuvat päätä huimaa, mutta ei auta.. haluan jokaisesta leirintäalueesta ja vaunureissusta jonkin merkinnän blogiin, niin että voin palata näihin sitten myöhemmin. Tällä kertaa kamera oli kotona eikä puhelimeenkaan ollut eksynyt montaa otosta.. erityisen hyviä ei yhtäkään. Meillä oli kuitenkin tosi kiva pikkureissu ystävien kanssa ja taaskaan ei kaduttanut, että lähdettiin.

Seinäjoen matka alkoi toki perjantaina hitusen ristiriitaisissa tunnelmissa. Oli sadellut jo sen verran koko päivän, että perille kun päästiin, oli aika kosteat tunnelmat. Laitettiin vaunu märälle nurmikentälle ja mister A sekä mini kastui molemmat, kun laittoivat vaunua paikoilleen. Sää oli kostea, mutta turhan lämmin, joten vaunussa oli sisällä kuuma. Mini paisteli iltapalaksi meille kaikille voileipägrillillä leivät ja se nosti vaunun lämpötilaa vielä entisestään. Lämmitystä ei viitsinyt laittaa päälle kuivaamaan ilmaa, koska oli muutenkin liian kuuma.

Yöllä oli kosteaa ja kuumaa ja muiden nukkuessa kirjoittaja heräili ja mietti, josko oli virhetikki lähteä matkaan. Puoli neljän maissa ajoi auto meidän auton viereen ja kun tiirailin verhojen välistä, mikä on meininki, näin miehen taskulampun kanssa ja pitkän rivin huntupäisiä naisia menevän huoltorakennukseen. Homma vaikutti sen verran mystiseltä, että hetken mietin mitä hittoa on meneillään ja pähkäilin, tarviiko olla peloissaan. Ilmeisesti porukka kuitenkin vain tuli nukkumaan muutamaksi tunniksi, koska meno hiljeni hetken kuluttua ja aamulla porukka jatkoi matkaansa.

Lauantaina sade taukosi päiväksi ja päästiin haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Saimilla kutisevat ja haavoilla olevat tassut vaivasi sen verran, että oikein paljon typy ei kävellyt, mutta hengailivat flunssaisen teinin kanssa sitten enimmäkseen vaunulla. Me muut etsittiin pari geokätköä ystävien kanssa, jotka saapui paikalle aamupäivästä ja grillailtiin vähän lounasta, kun nälkä yllätti. Selvittiin ilman sadetta pitkälle iltapäivään saakka.

Kun sade alkoi, se tosiaan alkoi. Satoi aivan kaatamalla yöhön saakka. Noin kova sade tulee yleensä kuuroina, mutta tällä kertaa "kuuro" kesti tunteja. Leirintäalueella oli isompi grillikatos ja siellä me pideltiin sadetta ja grillailtiin iltapalaa pitkän aikaa. Mini viihtyi hyvin meidän aikuisten kanssa ja kertoili juttujansa. Kun oltiin saatu vatsat täyteen, jatkettiin vielä ystävien asuntoautoon höpöttelemään ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Lauantai oli huomattavasti viileämpi, kuin perjantai ja kirjoittajakin sai yllättävän hyvin nukuttua.

Aamulla herättiin auringon paisteeseen ja istuskeltiin vielä puoleen päivään saakka "leirissä" samalla, kun hissukseen keräiltiin tavaroita kasaan. Janican ja Teron kanssa ollaan tehty jo useampi vaunu/autoreissu eikä vielä koskaan oo mennyt mönkään. Aina sanon, että ihmiset, joiden kanssa on helppo olla, tekee mut onnelliseksi ja niin se vain on. Me ei esimerkiksi yleensä etukäteen suunnitella mitään suurensuuria yhteisruokia tms. vaan molemmilla perheillä on omat jutut ja sitten syödään ja kahvitellaan niin, kuin parhaiten sopii ja tasaillaan eväitä tilanteen mukaan. Ihanan rentoa.

Seinäjoen leirintäalue oli aivan mukava. Vessat ja huoltorakennus oli uudet ja ihan siistit. Uimapaikka oli vähän kyseenalainen ja koska sauna oli koko illan varattu, ei tarvinnut edes miettiä, viitsiikö lähteä kastautumaan. En usko, että olis viitsinyt. Sauna näytti ulospäin siltä, että oli varmasti oikein siisti.

Vaikka uimaan ei päässyt, oli alueen vierellä virtaava pieni koski tosi kivaa katseltavaa ja alueen ohi kulki mukava kävelyreitti. Kävelyreitti oli yleinen ja reittiä pitkin kulkikin pyöräilijät, lenkkeilijät ja koiran ulkoiluttajat. Leirintäalue ei siis ole suljettu. Myös saunassa taisi olla tilauksia "ulkopuolelta", koska se oli tosiaan varattu koko illan ja alueella yöpyjiä oli meidän lisäksi kuitenkin vain pari. 

Seinäjoki Campingiin en lähtisi ehkä silloin jos aikeena on viettää aikaa leirintäalueella. Jos taas on tarkoitus viettää pieni kaupunkiloma Seinäjoella, menisin ehdottomasti uudelleen.

Sannis