Saatiin vielä lunta ihan kunnolla. Mittari näyttää just ja just plussaa, joten aika raskasta on. Kuvat ei ole tältä päivältä ja tänään ei oo ihan niin märkää, harmaata ja suttuista, mitä kuvissa. Tänään on hitusen kuivempaa, ainakin vielä ja tänään on myös vähän enemmän valoa. Oon valvonut taas öisin pitkiä pätkiä. Kolmen maissa yleensä herään ja siitä sitten jos sattuu että uni tulee, niin se tulee joskus neljän-viiden maissa ehkä. Useimmiten mietin töitä. Tai no.. who am I kidding. Aina mietin töitä. Sitä en tiedä, että miksi. Viime aikoina on paljon ollut mielessä se, miten tahdon viettää loppuelämäni ja työhän on iso osa elämää. Ehkä siksi.
Issias kipuilee edelleen, mutta nyt helpottaa se, että tiedän liikkumisen olevan sallittua ja jopa toivottavaa. Tietysti pitää miettiä, minkälainen liikkuminen on järkevää. Jokainen askel pitäisi olla tosi hallittu nyt kun hermotus on päin honkia. Liian nopea liike ja jalka pettää alta. Tiettyjen tuntien ohjaaminen ei olisi nyt fiksua. Vähän vielä tässä testailen, mitä ne tunnit on. Todella veemäinen vaiva ja hiton outoa, kun yhtäkkiä yksi raaja ei toimi ollenkaan kunnolla. Pääasia kuitenkin, että saa olla liikkeessä.
Viikko vierähti siitä, kun mini oli viimeksi kipeänä ja nyt on neljätoistaveellä kurkku kipeä. Ihan pimeetä tää touhu. Koskakohan tämä tasaantuu? Alkaa tuntua korvien välissä, mutta ei se nyt auta kun koittaa mennä etiäpäin vaan. Oon ottanut sinkkiä ja vitamiinejä, jos muka auttaisi vastustuskykyyn. Ei olla useampaan viikkoon käyty kyläilemässä vanhempien/isovanhempien luona ja nyt kun käytiin toissapäivänä, niin heti varmaan vietiin sinne joku flunssa. Perus.
Kirjoittajalla on tänään, perjantaina vapaapäivä, koska huomenna on työpäivä. Käytiin Saimin kanssa saattelemassa miniä kouluun aikamoisessa lumisateessa. Eilen olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa tehdä lumitöitä ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä kieltäydyin lähtemästä ulos, kun mister A vielä illalla kyseli, josko mennään. Sama väsy tuntuu painavan tänään ja nyt istun sohvalla kahvikupin kanssa. Ei saisi istua niin pitkään koska issias, mutta nyt just ei jaksa muuta. Mister A tulee vasta joskus illalla. Iltapäivästä lupasin kuskata miniä ja kavereita skeittihalliin. Kauppaan pitäisi heittää lenkki. Miten tilipäiväänkin tuntuu olevan ikuisuus?
Kummallisen isoja heittelyjä mielialassa nyt ilmoilla. Aina meen toki korkealla ja kovaa ja sitten ihan pohjamudissa, mutta nyt mennään jotenkin tosi nopealla vaihteluvälillä. Saatan saman viikon ja jopa saman päivän aikana olla ihan fiiliksissä ja sitä mieltä, että hommat rokkaa ja sitten taas oon ihan hajalla ja valmis heittämään kaikki hanskat tiskiin. Kaikki on niin hiton suurta aina; aallonpohjat hemmetin syviä, mutta onneksi myös harjanteet korkeita. Tunnistaako muut itsessään samanlaista herkkyyttä eli draamahenkisyyttä? :D
Sannis
En juuri koskaan mukamas ehdi kommentoida, vaikka usein luen sun blogia. Tykkään tästä niin kovin, kun olet todella aidon oloinen ihminen 😊 tunnistan niin paljon samoja piirteitä itsessäni, sellasta se usein herkillä ihmisillä on. Kaikki tunteet on vahvoja ja kaikenlaiset energiat tuntee itsessään ja ympärillään. Ootko sä noin 40- vuotias? Itsellä se maaginen 40 iski aika kovaa, oon miettinyt syntyjä syviä nyt vuoden ja etsinyt ja tehnytkin jos jonkinlaista muutosta itsessäni ja elämässäni. Ei oo keski-ikäisillä naisilla sina helppoa, mutta ihanaa kevättä sulle joka tapauksessa 😁 muista, että tuot iloa ja energiaa niin monelle ihmiselle ja lukijalle ettet uskoiskaan kuinka monelle. Sinä riität ja olet tosi paljon jo nyt 😊
VastaaPoistaHeippa! Kiitos, että oot siellä ja kiitos, että kommentoit <3
PoistaJep, 42 vuotta nyt mittarissa ja sama täällä.. neljänkympin kriisi on kyllä ihan todellista. Jotenkin sitä nyt kauheesti miettii, oonko siinä missä toivoisin tämän ikäisenä olevani. Kohti viittäkymppiä mennään kovaa :)
Tsemppiä ja rentoa kevättä sinne myös. Sun kommentista tuli tosi hyvä mieli <3