Korona

Viime viikonloppuna tein pieniä karkkipussukoita ja ajattelin, että vien ne työkavereille ystävänpäivänä. Maanantaina kävi kuitenkin niin, että mini soitti koulusta ennen kuin olin ehtinyt lähteä töihin. Oli kuulemma kurkku ja pää kipeä. Edeltävänä lauantaina kun oltiin kaupungilla, sain viestin minin kaverin äidiltä, että heillä on tehty positiivinen koronatesti. Mini oli ollut perjantaina saman kaverin luona kylässä useamman tunnin. Lähdettiin kaupungista kotiin päin ja pysyteltiin loppuviikonloppu omissa oloissa, kun arvattiin, että nyt ei enää taideta säästyä. Eikä säästyttykään.

Maanantaina näytti kotikoronatesti negatiivista. Samoin tiistaina. Olin sataprosenttisen varma, että minillä on korona ja lähdettiin viralliseen testiin hakemaan varmuutta. Otatin testin myös itseltäni, koska lieviä oireita oli havaittavissa Myöhään keskiviikkoiltana tuli tulokset. Minin oma oli positiivinen, kirjoittajan negatiivinen. Oltiin oltu minin kanssa kotosalla jo maanantaista keskiviikkoon ja torstaina jäi kotiin myös Mister A sekä kakstoistavee.

Minin oireet oli lievän kurkku- ja pääkivun lisäksi yhden illan kuume. Tiistaista lähtien oireena on ollut ainoastaan ihan minimaalista nuhaa, joku satunnainen aivastus ja väsy. Tänään on lauantai, joten eristys loppui eilen. Ainakin tämän päivän mini viettelee vielä kotona, kun ei ole pakollista lähteä mihinkään. Ehkä vielä huomisenkin. Maanantaina pääsee sitten kouluun. 

Kun tulos tuli, oli mini jotenkin vähän tärinöissä. Oli varmastikin helpottunut, että pääsi niin helpolla taudista, jota on tässä reilu pari vuotta pelätty. Naurettiin täällä, kun yksi huuteli menemään: "Kuule Saimi, mulla on korrrrrona!" ja "Mitä, mulla on korona!" Huuuuh! Luojan kiitos, että se on nyt minin kohdalla ohi. Toki, voihan se kai tulla uudelleen, mutta ei kai kuitenkaan nyt ihan heti. Toivottavasti. Että jos mini oli helpottunut, on äiti todella helpottunut. 

Oon saanut viikon aikana tehtyä paljon töitä. Niska on aivan jumissa koneella olosta, mutta mieli on selkeämpi, kun duunikalenteri on paremmassa järjestyksessä. Treenien väliin jääminen harmittaa, mutta oon käynyt ahkerasti Saimin kanssa kävelyllä. Oon muutenkin koittanut jäsentää päiviä niin, että istumista ei tuu kerralla ihan hirveän pitkää pätkää, vaan nousen tietyin väliajoin tyhjäämään tiskikoneen, laittamaan pyykit narulle, pesemään vessan ym. Ulkona ollaan käyty useampi kerta päivässä ja oon tehnyt lyhyitä liikkuvuustreenejä ja venyttelyjä muutaman kerran joka päivä. Kotitreenejä harkitsin, mutta aaltoilevat koronatyyppiset oireet on laittaneet jäitä hattuun ja oon pitäytynyt kevyessä liikkeessä.

Se mikä tässä nyt ärsyttää, on tämä oma olo. Selkeästi tunnen, että kaikki ei oo ihan kunnossa ja joka päivä oon tehnyt kotitestin. Kaikki näyttää negatiivista. Ihmeellistä odottelua nyt vaan. Koko ajan oon vähän varpaillani, että koska rysähtää. Taidan käydä vielä huomenna virallisessa testissä varmistamassa tilanteen uudelleen. On ehkä helpompi tehdä sitten toimintasuunnitelmaa ensi viikolle, kun on uudempi tulos. Lähetin mister A:n kauppaankin just tänään.. yksi eristys on loppunut eikä mahdollinen seuraava ole vielä alkanut, niin pakko hakea äkkiä vähän täydennystä. Mister A:kin on tehnyt useamman kotitestin varmuuden vuoksi. Samoin kakstoistavee, vaikka mitään oireita ei ole. 

Toisaalta toivon, että olis nyt mennyt meidät kaikki sitten läpi, lievillä oireilla tietysti. Toisaalta taas toivon yli kovaa, että pääsisin ensi viikolla töihin. Onneksi kovin usein ei tarvitse olla kokonaisia viikkoja kotona sairastelun takia. Ei näihin kyllä koskaan totu. Tällä kertaa meni aika kivuttomasti torstaihin saakka, mutta eilen alkoi turnausväsy vaivata.

Onko teillä jo korona vieraillut? Kävikö läpi koko porukan?

Sannis