Oirebingo

Oirebingoruudukossa on seuraava rasti täytetty. Ja sekin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lauantaina alkoi yhtäkkiä kylkeen sattua. Sunnuntaina kipu paheni ja levisi pakaraan, reiteen ja selkään. Istuminen pahensi sitä ja liikkuessa oli helpompi olla. Eilen, eli maanantaina oli jo maailmanlopun meininki. Oltiin parin päivän reissulla Kangasalla ja sieltä kun ajeltiin kotiin, koveni kipu autossa istuessa monta astetta. Kotiin kun tultiin, yritin lievittää vihlontaa ja särkyä käymällä kävelyllä ja ottamalla särkylääkettä, mutta illalla ei enää löytynyt kivutonta asentoa ja asennon vaihtaminen alkoi olla jo todella vaikeaa. Kumartuminen ja istuminen oli ihan mahdotonta ja vihlonta selässä + pakarassa sai näkemään tähtiä.

Tietäjät tietää, että mua ei oikein helpolla saa lääkäriin. Välttelen sitä useimmiten ihan typeryyteen saakka. Jotain kivun asteesta siis ehkä kertoo se, että tänä aamuna ei mister A:n tarvinnut oikein montaa kertaa kehottaa soittamaan paikalliselle terkkarille. Pääsin nopsasti hoitajalle ja lääkärin konsultaatioon. Piikki peffaan, kaiken maailman reseptit kouraan ja himaan. Aikamoisen pahaa jumia ne meinas...ehkä pakaralihaksessa. Piikki oli hankala laittaa, koska koko kankku oli kuulemma kova, kuin kivi. Ite olisin veikannut jotain tulehdusta. Niin ärhäkkä ja veemäinen on tuntuma ollut. Hemmetin hankalaa ja pelottavaakin, kun ei meinaa pystyä liikkua ollenkaan, ei edes vaihtaa asentoa. Nyt on kuitenkin vähän helpompi olla. Löytyy jopa kivuttomia asentoja. Hyvin varovasti pitää kuitenkin liikkua ja kaikkia nousuja ja laskuja pitää käsivoimin auttaa ettei vihloisi niin kovaa. Selkeästi on kuitenkin parempi pysyä kevyessä liikkeessä, kuin pitkän aikaa paikoillaan. Hölmöä, kun kaikki on niin hidasta. Joka liikahdusta pitää ensin miettiä, kuinka sen toteuttaisi.

Niin. Että anteeksi, mutta mitähän **ttua? Kuusi kuukautta on nyt täynnä toistaan oudompia vaivoja ja tulehduksia. Ei tiedä itkiskö vai nauraisko. Eilen illalla itkin, koska olin niin jumalattoman kipeä, niin ehkäpä nyt sitten laitetaan nauruksi. Kotilääkärit vois vähän diagnosoida.. mitä luulette, vetääkö muija viimeisiään? Vai tuleeko kroppa jälkijunassa, vaikka korvien väli alkaa jo palautua uupumuksesta? Onko maailmanloppu edessä? Paino ainakin nousee jatkuvasti, joten se tottakai vaikuttaa omalta osaltaan kaikkeen ja on huolestuttava merkki. Ite meen ihan vuoristorataa. Toisina päivinä oon silleen, että joo-o..tää on nyt tämmöstä ja toisina päivinä oon ihan hajalla, kun en vaan pysty käsittää, mitä tässä on meneillään. En edes halua tietää, mitä seuraavana on vuorossa.

Mutta hei, Kangasalan reissu oli tosi kiva. Kerron siitä seuraavaksi :)

Sannis