Ei vielä

Eilen kävelin rannassa Saimin kanssa sillä välin, kun mini oli ninjakoulussa. Sää oli yhtäkkiä aika lämmin ja aurinko paistoi mahtavasti. Ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Oli ihan outoa nähdä niin monta tuttua niin lyhyessä ajassa kaupungissa. Saimiakin ihmetytti, kun joka puolella oli porukkaa.

Kotiin ajellessa tuli yhtäkkiä outo olo. Yleensä on niin ihanaa, kun maa alkaa näkyä talven jälkeen, mutta nyt huomasin miettiväni, että ei pliis vielä! Ei vielä, kun maailma ei vieläkään oo normaali. Ei vielä, kun mun oloni ei vieläkään oo normaali. Tuli jotenkin hätä siitä, että aika valuu käsistä. 

Ihan puskista tuli tuo fiilis eilen ja jotenkin se tuntui tosi erikoiselta. Mä olen yleensä se, joka innoissaan odottaa seuraavaa vuodenaikaa, koska oon jo kyllästynyt edelliseen. Nyt voisin pysäyttää ajan hetkeksi siinä mielessä, että saisin korjattua itseni ja sitten pystyisin jatkaa vahvempana, mutta en menettäisi yhtään päivää tai viikkoa tyttöjen elämästä.

Tänään on tiukka päivä töissä. Tänään kuvataan uusia videotunteja ja tämä päivä kolkuttaa takaraivossa aina monta viikkoa etukäteen. En tiedä, mikä siinä on niin stressaavaa. Oon tehnyt näitä monen monta kertaa aiemminkin. Ehdottomasti haluan, että mun tuntejani löytyy meidän videotuntivalikoimassa ja se on ihan saakelin siistiä, että ihmiset jumppailee mun tahdissa myös kotona tai keskuksessa silloin, kun en oo paikalla. Mutta se niiden teko. Huuuuuuuuuh! :D Mulla on tänään ohjelmassa Tanssi, Jooga ja Venyttely. Tällä kertaa ei siis fyysisesti oikein rasittava setti ja mulle vähän "oudommat" lajit, Varsinkin jooga mua jostain syystä jännittää. Wish me luck!

Sannis