Koiranelämää

Morjensta pöytään! Fiilikset on eilisestä hieman helpottaneet ja elämä tänä aamuna tuntuu vähän iisimmältä :) Aika koirapainotteista tää nyt on, mutta silläkin uhalla kerron tässä(kin) postauksessa, kuinka meillä sujuu Saimin kanssa. Meillä sujuu hyvin. Yöt on olleet helpompia, kuin luulin. Saimi itki hyvin vähän parina ensimmäisenä yönä ja viikossa tuntuu tottuneen öihin meillä jo ihan täysin.

Herään yleensä kerran yössä veskiin ja silloin Saimi nousee mun mukana. Olisi varmasti valmis leikkimään jos leikkikaveria löytyisi, mutta menee ilman ongelmia takaisin nukkumaan, kun huomaa, että minäkin menen. Meidän makkarissa on sängyn molemmin puolin viltit lattialla sängyn ja seinän välissä ja Saimi taitaa nukkua vähän vuorotellen kummallakin puolella. Päivisin nukkuu paljon sohvan alla ja saattaa sinnekin välillä vaeltaa myös öisin.

Ulkona ollaan käyty n. tunnin välein. Eilen ja tänä aamuna kova pakkanen vähän häiritsi ja Saimia ei olisi oikein hutsittanut. Hienosti kuitenkin ymmärtää, mitä ulkona kuuluu tehdä, vaikka toki pissaa välillä myös sisälle. Oletan, että useampi kuukausi joudutaan vielä säilyttää mattoja saunassa, mutta toivotaan, että ensi vuonna tähän aikaan ne on jo lattiassa.

Ollaan ulkoiltu vapaana ja harjoiteltu kaulapannassa oloa. Kaulapannassa Saimi menee mihin itseä huvittaa ja jos vähän yrittää remmistä ohjata suuntaa, lyö kaveri jarrut päälle. Vielä täytyy siis koittaa näyttää menosuunta jollain toisella konstilla :) Hyvin lyhyesti ollaan pannan ja remmin kanssa vielä menty. Kylmyyden takia toki ja myös sen takia, että saisi totutella pikkuhiljaa. Samoin, kuin yksinoloonkin. 

Eilen vein ykstoistaveetä ratsastamaan ja otin Saimin mukaan. Ei piitannut pentu hevosista paljon mitään. Katseli ja haisteli vaan rauhassa. Naapurin Jussille sen sijaan murisi ja haukkui :) Toki heilutti häntää ja hyppi ja pomppi, mutta ei uskaltanut mennä lähelle. Faijan luona ollaan käyty ja vähän muutenkin koitettu jo autoon totuttaa. Hyvin sujuu sielläkin. Ei oo ainakaan tässä lyhyillä matkoilla tullut mitään pahoinvointihommia ja rauhallisena on istuskellut.

Kaikki kielletty on siivottu pois, joten siinä suhteessa on helppoa. Faijan luona kun käytiin, olikin sitten toinen ääni kellossa, kun oli viherkasveja ja kukkia saatavilla. Kahdenkymmenen kiellon jälkeen nostin suosiolla kaikki kukat ylemmäs. Varpaat ja kädet kiinnostaa kans aika tavalla ja se tapa toivottavasti hellittää jossain vaiheessa. Muistan, kun ite lapsena olin kypsänä, kun pennun pienet piikkihampaat sattui niin kovaa ja kyllä tytötkin vähän koittaa käsiänsä suojella, kun Saimi on kaikista villeimmällä päällä.

Tytöt on olleet ihan mahtavia. Niin reippaasti hoitavat Saimia ja näyttää kyllä siltä, että molemmat saa Saimista ihan parhaan kaverin. Iltaisin, kun tytöt on menneet nukkumaan, kuljeskelee Saimi hetken aikaa vuorotellen molempien ovien takana ja aamulla odottaa, että heräävät. Nyt(kin) ne istuu kaikki kolme lattialla ja leikkii.

Kivaa viikonloppua!

Sannis