maanantai 28. joulukuuta 2020

Outside the box


Sain kuin sainkin muutaman lumisemman kuvan, mutta sää ei ollut kyllä paras mahdollinen. Hitsin harmaata ja jäätävä tuuli luihin ja ytimiin saakka. Pakkanenkin tuntui antautuvan ja minillä oli vaatteet litimärät hyvin nopsasti lumileikkien jälkeen. Nollakeliä näköjään luvataan myös seuraaville päiville. Harmi! Pieni pakkanen olis niin paljon ihanampi. Ja olis ihanaa nähdä pieni vilahdus talviauringosta, mutta taitaa nyt pilvet olla tiukasti edessä.

Nyt jos ja kun säät jatkuu näin, minillä olis kyllä ehdottomasti tarvetta paremmille housuille ja hanskoille. Ärsyttää vaan ostaa niitä, kun tuntuu, että yhtä huonosti ne kaikki pitää vettä. Ei oikein mene enää kurahousut ja -hanskat läpi tokaluokkalaiselle, mutta en meinaa muuta keksiä. Olis helppoa jos olis joku merkki, jonka tietäis olevan hyvä ja vois aina sitten ostaa vain sitä, mutta vielä en tähän päivään mennessä oo sellaista löytänyt. Toki minillä käyttökin on aika extremeä :D Saa vinkata jos on varmaa tietoa vedenpitävistä kamppeista lapsille.

Ehkä märät hanskat on aiheuttaneet sen, että minin kädet on olleet huonossa kunnossa koko syksyn. Pidempään seuranneet ehkä muistaakin erinäisiä vaiheita minin atopian kanssa. Aika hyvät hoitokeinot ollaan löydetty miljoonan tuotetestauksen jälkeen, mutta jotenkin tämä syksy on ollut vaikeampi. Koska ilmeisesti tänä vuonna kaikki pitää olla vähän vaikeampaa. Helvetti. Monta viikkoa mini on ite jo pyytänyt hanskat käteensä öisin ja sinkkivoiteet ja -kääreet, jotka on yleensä hätätapauksia varten, on olleet myös käytössä nyt jo pidemmän aikaa. 

Pelkään, että kädet tulehtuu tai niiden kautta tarttuu taas joku horrorstreptokokki tai vaikka korona. Ei puhettakaan, että mini vois käyttää mitään käsidesiä ja saippuapesunkin kanssa on vähän niin ja näin, kun kaikki kirvelee niin hitsisti. Reipashan se on ku mikä. Valittaa hyvin harvoin ja silloinkin, kun valittaa, on se hyvin pientä. Yhtenä iltana nukkumaan mennessään nosti kädet ylös, katseli niitä ja totesi kuuluvaan ääneen: "Mä vihaan näitä käsiä!". Eilen, kun mister A paketoi jokaista sormea erikseen sinkkikääreisiin ja sideharsoon yötä varten, tuumasi typy, että: "Ens jouluna mä kyllä toivon itelleni jotkut oikeet kädet!"


Kuvassa lainalapaset äidiltä, kun omat oli jo kasteltu.

Leikkipuistossa yhtenä päivänä joku äiti oli erehtynyt luulemaan miniä pojaksi. Eikä se tietenkään ollut ensimmäinen kerta, kun typy kerta aina poikien vaatteissa kulkee. Aiemmin tommonen erehdys ei oo miniä tuntunut haittaavan, vaikka on kyllä kertonut tilanteista meille. Nyt oli kuitenkin selvästi harmissaan. Kysyinkin typyltä, harmittaako se jos joku luulee pojaksi. Vastaus oli pitkä katse ja kysymys: "No arvaa!?!"

Mietin tuota tilannetta pitkään. Menin jotenkin vähän hämilleni ja oli vaikea keksiä sanottavaa. Yritin selittää, että varmasti moni erehtyy sen takia, kun ponnari on piilossa takin alla ja vaatteet on poikien osastolta, mutta että se on ihan fine. Vaikka onkin tyttö, ei tarvitse aina olla punaista ja lilaa.. että ei aina pojilla kuulu olla tietynlaisia juttuja ja tytöillä tietynlaisia, vaan sitä saa ja voi olla just sellainen kuin itse haluaa. Neuvoin myös, että voihan sitä huikata ystävällisesti, että hei mä oonkin muuten tyttö.

Jännä tilanne kyllä.. jäin kelaamaan, miltä ministä tuntuu. Haluaa olla tyttö, mutta omanlaisensa, niin silloin jengi erehtyy ettei ookaan tyttö. Tuoko se minille sellaisen ajatuksen, että on jotenkin vääränlainen? Saako se ajattelemaan, että on jotain sellaista, mitä tyttöjen ei kuulu olla? Mini on aina ollut niin rohkeasti sitä mitä on, mutta tottakai, kun ikää tulee lisää, tulee myös enemmän paineita siitä, mitä muut ajattelee. Me ollaan aina yritetty painottaa, että kannattaa oppia ajattelemaan vähän laatikon ulkopuolelta. Ollaan opetettu, että jokainen saa olla sellainen kuin on ja tykätä siitä mistä haluaa ja kenestä haluaa, kunhan ollaan lain puitteissa. Pitääpä yrittää kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota tähän.

Terkuin,
Sannis

3 kommenttia:

  1. Voi kurja noita käsiä :(.

    Ja siis mua luultiin aina suunnilleen varmaankin teidän minin ikäisenä nimenomaan pojaksi, joka johtui varmaan eniten isän leikkaamasta tukasta ja serkkujen vanhoista vaatteista. Se harmitti, koska olisin niin halunnut olla nätti pitkähiuksinen tyttö (niinkuin teidän mini on).

    Vaikea antaa mitään valmista vastausta, mutta kun mietin teidän miniä, niin mun simissä on tyttö, joka on yhtä vahva ja taitava kuin moni poika (ja siis tästähän varmaan nykypäivänä joutuu johonkin edesvastuuseen, kun puhuu tytöistä ja pojista, mutta jatkan silti sillä linjalla).

    Ei oo sama juttu, mutta tuli mieleen kun yks ruotsalainen pikkutyttö seuras laivalla meidän nuorempaa poikaa (olivat suht samanikäisiä) ,jolle koitti kovasti puhua jotain kunnes poika hermostui ja sanoi, että "Ihan tiedoksi vaan, mä oon suomalainen" :D. Että oisko tossa riittävän hyvä vastaus, että "Ihan tiedoks vaan, mä oon tyttö". Ei ainakaan sama ihminen erehdy toista kertaa.

    Vaikeita hommia meille äideille välillä nää tämmöiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä ajattelen just samalla tavalla.. ehdottomasti tyttö, joka on kiinnostunut vähän erilaisista jutuista, kuin tytöt yleensä. Ja mun mielestä se on ihanaa. Ihanaa, että lapsi on ihan omanlaisensa.

      En oo muuten koskaan saanut sitä fiilistä, että Aamu oikeasti haluaisi olla poika. Vaikka joskus on jopa niin sanonutkin, mutta silti äidinvaisto on sanonut toista. Tottakai, jos tilanne olisi se, että haluaisi, tukisin siinäkin asiassa, mutta varsinkin näiden viimeisten keskustelujen jälkeen oon aika varma, että kyllä minin oma identiteetti on tyttö. Ja hitto mä en viitti edes avata sanaista arkkuani tästä "henkilö"-asiasta lasten kohdalla. Aikuiset on eri asia ja todella ymmärrän, että ollaan erilaisia ja että toiset on syntyneet väärään muottiin ja toiset ei löydä oikeaa muottia ollenkaan. Mutta se, että pitäis lasten päätä sekoittaa jollain "Kumpi haluat olla"-kyselyllä, on mun mielestä niin huuhaata ja väärin lasta kohtaan, kuin vain olla ja voi. Muottiin pakottaminen on väärin, mutta niin on mun mielestä myös se, että pieni lapsi pakotetaan tekemään ikätasolle aivan liian vaikeita päätöksiä.

      Niin kauan mini on tyttö, kunnes toisenlaisen tahtonsa mulle ilmaisee. Ja nimenomaan just tasan sellainen tyttö, kuin itse haluaa eikä ollenkaan sellainen, kuin jonkun mielestä tytön kuuluisi olla.

      Poista
    2. Ja vähänkö hyvä toi "Ihan vaan tiedoksi..!" :D :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3