Valoa

Kyllä mun mielestä pitäis kuulkaa laissa määrätä, että kalenterissa olis kolmepäiväinen viikonloppu vaikkapas kerran kuukaudessa. Kuinka paljon se yksi ylimääräinen päivä vaikuttaakaan. Nyt just tässä kahvikupin ja tietokoneen äärellä sunnuntai-aamuna tuntuu yli hyvältä. Mister A ja kymppivee nukkuu. Mini tsiigaa sohvalla peiton alla jouluohjelmia. Joulukuusessa palaa kynttilät ja koti on siisti. Jouluposse hengailee keittiön pöydällä. Migreeni on poissa.

Oon ollut ihan loppu ja todella apealla mielellä monta viikkoa. Ajatukset alkoi mennä jo aika syviin vesiin. Se ei oo mulle koskaan hyvä, koska sieltä on hitsin vaikea päästä pois. En kestä olla heikko tai se, jolla on joku vika. Inhoan itseäni ja sitä etten oo tarpeeksi hyvä. Kuvittelen, että ne mun ajatukseni on muiden ajatuksia ja se vie vaaralliseen kelpaamattomuuden noidankehään.

Nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Koko tämä viikko on ollut migreenin suhteen parempi. Seitsemän(kö?) viikkoa siinä vierähtikin. Melkein koko syksy. Nyt on lihakset kipeät eilisestä jumpasta. Oikealla tavalla kipeät.. ei niin, että koko kroppa on jäykkä kuin rautakanki, vaan niin että eilinen treeni meni perille. Ihanaa! Oon joutunut omissa ohjauksissa jo monta viikkoa keventää ja tehdä jutut niin, että selviydyn. Salitreenit on olleet tauolla jo useamman viikon. Kävelylenkkejä oon sentään pystynyt tehdä. Eilen lähdin itse asiakkaaksi jumppaan ja sain tehdä kovaa. Parasta!

Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne pysyy nyt hyvänä. Takataskussa on onneksi lääkäriltä uusi konsti. Konsti, joka katkaisi kierteen. Konsti, jota en mielelläni kovin usein käytä. Helpottaa kuitenkin tietää, että jotain on olemassa. Nyt on tietysti joulun pyhätkin tulossa ja ainahan sekin auttaa, kun tahti hidastuu hetkeksi. Mietin vain, miksi nämä syksyt on nykyään tällaisia. Viime vuonnakin migreeni venähti ennen joulua pitkäksi.

Ollaan fiksailtu vähän kotia viime päivinä. Mister A maalasi vessan seinät ja uusi silikonisaumoja niin, että tuli paljon freesimpi. Vaatehuone on siivottu ja uuni pesty. Keittiön kaappeja on vähän järjetelty ja kymppiveen huone käyty taas joka nurkkaa myöten läpi. Ihanaa kun ehtii olla enemmän kotona, ehtii myös tehdä siivoushommia enemmän. Rakastan siistiä ja puhdasta kotia. Yksi maailman parhaista asioista. Ja harvinaista herkkua, kun asuu keskimääräistä suurpiirteisimpien tyyppien kanssa ;D

Nyt heräs kymppiveekin ja hiippaili joulukalenterinsa kanssa sohvalle. Tänä vuonna tytöt valitsi joulukalenterit kaupasta. Ensimmäistä kertaa. Oon aina halunnut itse täyttää kalenteria, mutta tänä vuonna ohjasin kaupan kalenterien suuntaan, koska vallitsevat olotilat. Se oli hyvä ratkaisu. Mulle helppoa ja tytöt on niin onnellisia kalentereistaan. Kymppiveellä Schleich ja minillä Lego. Karkkikalenterit jäi tänä vuonna kauppaan.

Mukavaa sunnuntaita!
Sannis