Joulutorttuja

@kruoka - Instagramista bongasin joulutorttujen uuden muodon ja pakkohan niitä oli testata. Tekeminen oli aikamoista syrppäämistä, mutta syöminen oli aika mukavaa :D Mietin, että tommoset kiemuratikkarit vois olla hauskoja vaikka minin synttäreille jos tekis ne puolet pienemmiksi ja lyhyemmällä tikulla.

Ysivee kokeili myös tuota lumihiutalemallia, joka tuntuu tänä vuonna olevan aika kovassa huudossa. Ulkonäöltään se ei mun mielestä voita esim. timanttitorttua, muttamutta... hilloa joka puraisulla ja seuraavana päivänäkin huomattavasti parempi, kuin tähtitortun kuivat sakarat. Jatkoon siis ja saaaaaatamme tehdä niitä uudelleenkin.

Tytöt on leiponeet pipareita ja torttuja jo useamman kerran tässä lähiviikkoina. Se on kivaa puuhaa, kun mutsia ei tarvita enää paljon ollenkaan ja typyt hoitaa melkein koko homman ite. Ainostaan kuuman pellin kanssa pitää vielä aikuisen auttaa. Hamstrasin Minimanin alesta piparitaikinaa sen verran monta pakettia tossa yks kerta, että vielä saa leipoa muutamankin kerran ennen joulua. Piparitaikinaa en oo koskaan tehnyt ite enkä tee tänäkään vuonna. Kaupan taikinat välttää meille ihan loistavasti.

Semmosta. Pikkusen on jutut ja vitsit ollu vähissä tässä viime päivinä. Sohvassa on mun pyllyn muotoinen kolo ja oon vähän reilu viikossa tsiigannut yhden tuotantokauden (22 vai 24 jaksoa?) The Fostersia. Sen lisäksi oon vaklinut Greyn Anatomian 13. tuotantokauden (22 jaksoa) ja 14. kauttakin mennään jo aika pitkällä. Eli se on joko torttuja tai huikeita juonipaljastuksia Mrs. Greyn vaiheista. Meredith Grey on muuten ärsyttävä muikkeli. Vai mitä mieltä ootte?

Tämä flunssasetti oli erilainen, kuin muut viimeisen kymmenen vuoden aikana, koska oon oikeasti saanut levätä. Mutsit ja faijathan ei varmaan oikein usein paljoa huili, vaikka kuinka olis tauti päällä, kun aina on jotain pakollista hommaa lasten kanssa. Nyt on ollut jotenkin vähän erilaista. Tytöt oli viime viikolla myös vähän puolikuntoisia ja oltiin koko kolmikko kotona pari päivää. Oli todella rauhallista. Tytöt leikki keskenään niin nätisti. Uloskin lupasin, että saavat hetkeksi mennä jos vaan pukevat lämpimästi, kun niin rauhassa vaan etupihalla puuhastelivat "timprausmajassa". Timprausmaja on pieni katos, jonka mini ja iskä on tehneet. Tytöt on ite tehneet sinne pöydän ja hakanneet nauloja seiniin työkalujen säilytystä varten. Siellä ne sitten timpraa ja häärää kaikenlaista ihan onnellisina. Jonakin päivänä siinä katselin ikkunasta tyttöjä ja vaikka olo oli ihan paska, mietin salaa, että onpa ihanaa. Jotenkin se rauhallisuus oli siinä kohdassa ihan täydellistä.

Tytöt on kunnossa, mutta mun olo on aika surkea edelleen. Maailmanlopun oloista aika surkeaan. Selkeä parannus kuitenkin siis. Aamulla tosi paha, mutta hellittää päivää myöden, joten sillain rauhallisesti puuhailen duuneja, koska nyt tuntuu, että rajansa sillä huilaamisellakin. Kroppa ehkä sitä vielä vaatis, mutta pää ei kestä. Tuntuu, että laiskottelen. I know, I know.. sairaana olo ei oo laiskottelua, mutta kertokaapa se mun tyhmälle päälleni. Niin että menee ihan perille saakka. Huolellisesti googlettelin flunssan tarttumista interwebin ihmeellisestä maailmasta ja sieltä selvisi, että se tarttuu ennemminkin alkuvaiheessa eikä enää tässä kohdassa. Järkeilin, että siinäkin mielessä voisin sitte olla duunissa vähän siellä taka-alalla, kun olo on semmonen, että jaksaa jo ajatella työjuttuja.. etten ehkä kuitenkaan tartuttele kaikkia muita jos pysyn omalla tietokoneellani enkä aivastele kenenkään päälle. Jumppahommista ei tarvi haaveilla varmaan vielä moneen päivään ja se kiristää huolella, mutta koitan tässä nyt mennä vaan tilanteen mukaan ja olla niinku en oliskaan kypsänä.

No niin. Tämä se olikin varmaan pisin blogipostaus ikinä, jossa ei ollut mitään asiaa :D Seuraavan kerran sitte, kun jotain asioita ilmaantuu. See ya!

Sannis