Ihanat

Eilisen vastapainoksi ->

Se, että saan olla kotona, kun ekaluokkalainen lähtee kouluun. Saan viedä typyn tai seistä ovella niin kauan, kunnes reppu katoaa mutkan taakse.

Se, että just tänään tarvittiin illaksi jumppatuuraajaa. Tavallisesti yritän pyrkiä aiemmin kotiin, mutta koska eilen mama ei kestänyt Aamun päiväkoti-itkuja ja itki itekin koko työmatkan ja vielä vähän enemmän, tuli tämä iltavuoro kuin tilauksesta. Sain pitää Aamun tänään kotona ja saadaan nyt yksi vapaa-aamu ilman itkuja.

Se, kun eilen soitin poraten ja nikotellen mister A:lle, että en kestä enää kertaakaan jättää äitiä itkevää lasta päiväkotiin, otti se heti asiaksi ja alkoi miettiä ratkaisuja tilanteeseen.

Se, että on valoisaa. Ei tarvi murehtia, että koululainen kulkee pimeässä ja peläten aamulla kouluun. Valoisa koti on ihana ja valosta saa energiaa.

Se, että neljävee tulee viereen ja silittää käsivarresta. Ja se, kun se halatessa taputtaa sillain lohduttavasti olkapäätä niinkuin on varmaan huomannut äidin tai isin tekevän.

Se, että yksi juttu, josta murehdin, meni paremmin kuin hyvin ja murehtiminen osoittautui ihan turhaksi.

Se, että sain positiivista palautetta töissä bossilta, työkamulta ja asiakkaalta. Ja se, että mun duunikaverit ja meidän asiakkaat on niin mahtavia.

Se, että tsiigailtiin vanhoja videoita ja muistin, kuinka söpö Aamu oli, kun ei osannut vielä kunnolla puhua ja sanoi kaikkeen aina: "On, on!" tai "Ei, ei!" semmosella hassulla nuotilla.

Se, että ekaluokkalainen kai vaistosi, että mutsilla on ollut vähän jotenkin raskasta ja eilen, kun tulin illalla kotiin, sain huolella lahjapaperiin paketoidun olkipukin ja kortin, jossa luki: "Rakkaalle äitille! T: Rakas Annukka"

Semmoset keskiviikko-ihanat <3

Ihania juttuja myös teidän muiden keskiviikkoon!

Sannis