Ylämäki

Ylämäki tuli nopeammin, kuin osasin odottaakaan. Tänään on ihan erilainen fiilis. Outoa, kuinka valo vaikuttaa olotilaan. Oon aina ollut kevätmasentuja. Valon määrän lisääntyminen on ahdistanut, uni on vähentynyt ja kaikki on alkanut tuntua hankalalta. Viime vuosina kuitenkin oon huomannut selkeän muutoksen. Yhtäkkiä valosta saakin voimaa. Ennen rakastin iltoja ja aamut oli nihkeitä. Nyt sekin asia on toisinpäin. Illat ei ookaan enää se mun juttu, vaan aamut. Ihana herätä ihan ekana ja juoda rauhassa pari kuppia kahvia.

Eilen sain kuulla asiakkaalta aivan yli ihanaa palautetta ja Mister A oli napannut imurin kauniiseen käteen sillä välin, kun olin töissä. Nukuin viime yönä hyvin ja seiskaan saakka. Aurinko paistaa niin, että sain kaivaa aurinkolasit kun lähdettiin ulos. Tytöistä kumpikaan ei tullut sen kummemmin kipeäksi, vaan molemmilla vaikuttaa olevan nyt ihan perusolotila. Kukaan ei ole enää sairaalassa. Tänään on Spinning-päivä ja mä niin aion soittaa Elan ja Robinin Kipinän hetki. Pian alkaa vapaa viikonloppu. Jee!

TGIF!

Sannis

P.S. Oikein kun tätä asiaa pohdin, en ollut enää ihan varma, onko ylämäki se hyvä juttu. Kun oikeestihan ylämäkeen on raskasta ja alamäkeen helppoa. No, ehkä elämässä se ylämäki kuvastaa kuitenkin nimenomaan sitä parempaa vaihetta ja alamäki on nihkeempi matka kohti pohjaa :D