Tänä aamuna loppui uni klo 5. Mielessä pyöri työasiat, reissujutut ja ihmissuhdekiemurat. Mietin, etten muistanut ollenkaan sanoa eilen uudelle työkamulle, että hyvin sujuu. Kyseessä on tosiaan työkamu enkä mä ole pomo, mutta koska olin siinä kouluttajan roolissa, olis varmaan ollut ihan aiheellista ilmaista, että hyvin menee. Ainahan sitä kuitenkin jää miettimään, onko suoriutunut riittävän hyvin annetuista tehtävistä. Muutenkin elämässä ja varsinkin nyt ekoina duunipäivinä.
Palautteen voima on kyllä valtava. Positiivista pitäis antaa useammin. Toki meikäläinen se antaa negatiivistakaan vain äärimmäisessä tilanteessa. Viime viikkoina oon kiitellyt töissä ohjaajatiimiä hyvästä työstä, pomoja asioista, jotka on kivasti meidän duunissa ja kotona mister A:ta siitä, että se lataa mulle kahvinkeittimen valmiiksi aamuisin. Tyttöjä yritän muistaa kiittää ja kehua päivittäin pienistä jutuista. Joskus tulee tilanteita, kun tekis mieli pitää pieni vähän negatiivisempikin palautteenantotuokio, mutta usein pidän mölyt mahassani. Useimmiten tuntuu siltä, että on helpompi hengitellä ja nielaista. Joskus kuitenkin mietityttää, että miksi aina samat tyypit joutuu jäädä hengittelemään. No okei, kotona ehkä kielenkannat aukeaa meikäläiselläkin vähän helpommin, kuin tuolla ulkomaailmassa ja oli tossa esim. viime lauantaina semmonenkin hetki, kun mister A sai kuulla hieman rakentavaa kritiikkiä ;D
Tänään aamulla minä sain tiukkaa palautetta. Tytöt kiukutteli molemmat. Aikainen aamuherätys on äitin vika. Se, että pitää lähteä kouluun ja päiväkotiin on äitin vika. Se, että pitää pukea ja harjata hiukset on äitin vika. Tottakai kaikki on aina äitin vika. Ei seiska- ja kolmeveellä vielä hirveen paljoa oo muita ketä syyttää. Minä annan liian helposti lasten huonot tuulet ja muiden ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan oloon. Koen usein riittämättömyyden tunteita. Aina tuntuu, että ei oo ihan tarpeeksi kuitenkaan.... että teki niin tai näin, niin aina on jollain lailla väärinpäin. Joskus toivoo, että sais vähän backuppia ja joku vaan taputtais selkään ja olis, et: "Hei muidu, hyvin sä vedät!". Toki, joskus käy niin, että joku sen tekeekin ja sitä on ite niin niissä omissa oloissaan sisällä, että se menee vähän ohi. Pitääpä olla tarkkana!
Onko ideoita, millä saada yksi ihminen riittämään paremmin (itselleen)? Tunnetteko te muut näitä juttuja vai ootteko vaan ihan rennosti, et hei mään tämmönen mä oon ja tämmösenä pitää kelvata?
Palautteen voima on kyllä valtava. Positiivista pitäis antaa useammin. Toki meikäläinen se antaa negatiivistakaan vain äärimmäisessä tilanteessa. Viime viikkoina oon kiitellyt töissä ohjaajatiimiä hyvästä työstä, pomoja asioista, jotka on kivasti meidän duunissa ja kotona mister A:ta siitä, että se lataa mulle kahvinkeittimen valmiiksi aamuisin. Tyttöjä yritän muistaa kiittää ja kehua päivittäin pienistä jutuista. Joskus tulee tilanteita, kun tekis mieli pitää pieni vähän negatiivisempikin palautteenantotuokio, mutta usein pidän mölyt mahassani. Useimmiten tuntuu siltä, että on helpompi hengitellä ja nielaista. Joskus kuitenkin mietityttää, että miksi aina samat tyypit joutuu jäädä hengittelemään. No okei, kotona ehkä kielenkannat aukeaa meikäläiselläkin vähän helpommin, kuin tuolla ulkomaailmassa ja oli tossa esim. viime lauantaina semmonenkin hetki, kun mister A sai kuulla hieman rakentavaa kritiikkiä ;D
Tänään aamulla minä sain tiukkaa palautetta. Tytöt kiukutteli molemmat. Aikainen aamuherätys on äitin vika. Se, että pitää lähteä kouluun ja päiväkotiin on äitin vika. Se, että pitää pukea ja harjata hiukset on äitin vika. Tottakai kaikki on aina äitin vika. Ei seiska- ja kolmeveellä vielä hirveen paljoa oo muita ketä syyttää. Minä annan liian helposti lasten huonot tuulet ja muiden ihmisten käytöksen vaikuttaa omaan oloon. Koen usein riittämättömyyden tunteita. Aina tuntuu, että ei oo ihan tarpeeksi kuitenkaan.... että teki niin tai näin, niin aina on jollain lailla väärinpäin. Joskus toivoo, että sais vähän backuppia ja joku vaan taputtais selkään ja olis, et: "Hei muidu, hyvin sä vedät!". Toki, joskus käy niin, että joku sen tekeekin ja sitä on ite niin niissä omissa oloissaan sisällä, että se menee vähän ohi. Pitääpä olla tarkkana!
Onko ideoita, millä saada yksi ihminen riittämään paremmin (itselleen)? Tunnetteko te muut näitä juttuja vai ootteko vaan ihan rennosti, et hei mään tämmönen mä oon ja tämmösenä pitää kelvata?
Nyt vedän noi hedelmät huiviin (no okei.. en nyt ehkä ihan kaikkia) ja katson asioita uudelta kantilta. Piste. :D
Sannis
En tiedä riittävyydestä, mutta pitääkin muistaa kiittää omaa väkeäni myös vähän useammin! Mun blogger-lukulista ei millään huoli tätä sun blogin osoitetta sinne, ärsyttävää!
VastaaPoistaNo mikä ihime siinä ny sitte. Olis kiva olla listoilla :D
PoistaMä en hirveästi hengittele vaan annan kyllä palautetta. Sitä hyvääkin kyllä. Oma riittoisuus riippuu ihan väsymyksest, nälästä ym. Ja hei. Viljami veti kunnon kilarit. Kaupan pihalla. V ja minä pyörällä ja valtteri kyydissä. Yks matami koki asiakseen neuvoa kuinka "tulis tehdä lapselle jotain eikä vain antaa huutaa". En kokenut ongelmaksi antaa palautetta takaisin. Kun huutoa oli jatkunut 10 minuuttia, aloin tuntea pientä epätoivoa. Siihen sitten pari vaaria ja muuta auttamaan (ei toiminu) ja sitten taputtaa mua olalle et ne lapset on semmosia joskus. Ja toinen et "pärjäätkö?" Niin kas kummaa kun meinas parku päästä kun joku ymmärtää ja antaa tukea...Sitä saa niin harvoin. Vertaistukea siis. Mies toki. Mutta muuten. Tsemppiä! Leena
VastaaPoistaOot kyllä riittoisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijäistä (väsy ym.). Kaikki vaikuttaa kyllä!
PoistaHuikee toi neuvoja. Voi olla, että siinä vaiheessa olis itelläkin irronnu pari vastalausetta :D Ihanat papat <3
Kommentin kolas sana puuttuu.. "oikeessa". You got it! :D
Poista..kolMas.. Ei morjens!!!!! :D :D :D
Poista