Lokakuun vimpat

Lokakuun viimeisinä päivinä olin aika stressaantunut. Kivoja juttuja on kuitenkin ollut, kuten kuvista näkyy. Omat synttärit sujui mukavasti ja vaikka en juhlia järjestänytkään, sain kyllä taas aivan ihania muistamisia. 44 tuli täyteen. Ikäkriisiä ei ole ollenkaan, mutta useinkin mietin, mihin hitsiin tämä aika oikein juoksee. Oonhan sitä täälläkin päivitellyt ties kuinka monta kertaa. En usko, että lakkaan sitä koskaan ihmettelemästä.

Vaasassa on ollut paikka nimeltään Tennis center niin kauan, kuin muistan. En oo koskaan käynyt siellä aiemmin, mutta nyt yhtenä sunnuntaina pakattiin sulkismailat ja lähdettiin pelailemaan koko porukalla. Niin, paitsi Saimi tietysti joutui jäämään kotiin, koaka koirien kenttävuoroa siellä ei vielä ole. Aivan mukavaa oli ja päätettiin, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi.  

Saimi on ollut paremmassa kunnossa nyt pahan tassutulehduksen jälkeen ja lenkit on vihdoin jatkuneet normaaliin tapaan. Mitään järsittävää ruokaa ei ole vielä eliminaatiodieetin aikana löytynyt, joten ollaan lenkeillä järsitty keppejä, että saisi vähän hampaat töitä. Tai siis, Saimi on järsinyt keppejä ja kirjoittaja on hengitellyt kirpeää ilmaa johonkin säilöön seuraavia helteitä varten.

Halloweenia ei vietetty tänä vuonna ollenkaan. Juhlittiin niin monena vuonna, että nyt se tuntuu jotenkin niin nähdyltä. Tytötkään ei kyselleet mitään bileiden perään, vaan viistoistavee viritteli jouluvalot omaan huoneeseensa ja osti joulunpunaisen ison kynttilän lipastonsa päälle. Itekin oon jo vähän joululahjoja tässä pikkuhiljaa miettinyt ja jonkin pienen ostoksen jo tehnytkin.

Marraskuulle toivon rauhaa korvien väliin, vähäistä migreenimäärää ja kaunista alkutalven säätä. Arkipäiville on kalenterissa kaikenlaista hommaa, mutta viikonloput on aika väljiä vielä. Loppukuusta on jo talvilomakin. Aivan ihanaa kyllä.

Mukavaa marraskuuta!

Sannis