Aamukaste

Tänä viikonloppuna mini sai kasteen. Me ei olla minin kohdalla kastehommia hoideltu vauvana, koska ei siinä kohdassa kuuluttu mister A:n kanssa kumpikaan enää kirkkoon. Haluttiin, että mini kastettaisiin, kuten viistoistaveekin aikanaan, mutta jomman kumman meistä vanhemmista olisi pitänyt liittyä kirkkoon ja sitä ei haluttu silloin tehdä. En toki olisi sitä vieläkään halunnut. Kirjoittajaa ottaa päähän kirkon jäykkyys ja se, että mikään ei tunnu koskaan muuttuvan yhtään "käyttäjäystävällisemmäksi" tai nykyaikaisemmaksi.

Jotenkin aivan hermostun niinä harvoina kertoina, kun kirkonmenoihin osallistun. Esimerkiksi virsiä voisin ihan mielelläni laulaa mukana. Kirjoittaja on ihan hyvä laulaja ja harvoin tulee tilaisuuksia laulamiseen. Monet kanttorit kuitenkin veisaa niin älyttömän korkealta, että ei ole mitään mahdollisuuksia laulamiseen. Samoin jumalanpalvelusten kaava on ihan hemmetin raskas ja toistoa toiston perään. Joka ikinen kerta rippijuhlissa tai vastaavissa mietin, että eikö näitä hommia voisi jotenkin muuttaa vähän iloisemmiksi.

No joo.. minin kasteasia tuli siis ajankohtaiseksi, kun viistoistavee pääsi ripille. Mini päätti, että haluaa myös riparille ja konfirmaatioon ja kastaminen alkoi mietityttää. Serkkuni mainitsi Vaasassa järjestettävistä kastetapahtumapäivistä. Googletin homman ja aika hauska sattuma oli, että seuraava tapahtuma oli tulossa aika pian ja tapahtuman nimi oli Aamukaste. Tuntui niin sopivalta sattumukselta, että päätettiin ilmoittautua mukaan. Tapahtuman kuvauksessa luvattiin kaste ja sen päälle vielä kakkukahvit kirkon tiloissa. Koko hommaan oli varattu aikaa tunti. Kuulosti oikein hyvältä.

Mini tahtoi tapahtumaan mukaan vain äidin. Juteltiin kuitenkin, että eiköhän se iskäkin tahdo nähdä kasteen ja tottakai otetaan mukaan myös viistoistavee. Minillä on kolme kummia, jotka on pyydetty kummeiksi jo silloin, kun mini vauvana sai nimensä, vaikkei kastetta silloin tehtykään. Ei kuitenkaan hätyytelty kummeja paikalle, koska mini ei tahtonut tehdä tästä numeroa. Missään tapahtuman sivuilla ei kerrottu, että paikalla pitää olla vähintään yksi kummi ja/tai todistajia. Eihän me tommosia tiedetty, kun ei kirkon hommista mitään ymmärretä. Muutenkin happeningistä oli tosi vähän infoa seurakunnan verkkosivuilla. Se kuitenkin kerrottiin, että kasteelle voi osallistua omissa vaatteissa.

Pari viikkoa ennen tapahtumaa soitettiin kirkkoherranvirastosta ja varmistettiin päivämäärä + aika. Kerrottiin kuka on pappina ja luvattiin, että pappi soittaa ja kertoo hommasta enemmän. Pappi soitti muutaman päivän kuluttua ja ilmoitti, että olisi tultava kastekeskusteluun. Jaahas.. ei tää ihan niin helpolla siis mennytkään, kuin ajattelin. Sovittiin aika kastekeskusteluun ja mentiin minin kanssa paikalle meille osoitettuun aikaan.

Pappi oli aivan mukava nuori mies, joka oli silmin nähden häkeltynyt, kun odotti paikalle Aamua ja paikalle tuli meidän Aamu. Jokaisessa odotustilassa meille käy samalla tavalla. Kutsuja tulee paikalle, skannaa huoneen ja kääntyy takaisin hoksatessaan, että ei täällä taida tyttöä olla. Nyt, kuten joka kerta huikkasin kutsujan perään ennen kuin ehtii perääntyä takaisin sinne mistä tuli. "Olisko sulle tulossa kastekeskusteluun Aamu?". Pappi nyökytteli ja meni hämilleen, kun noustiin Aamun kanssa ylös.

Keskustelu meni jotenkin erikoisesti. Pappiparka oli vähän pulassa, kun joutui meitä varten selvitellä kaikenlaisia asioita. Kysyi, onko toivevirttä ja minä kysyin, onko pakko ottaa virttä ollenkaan. Ei ollut. Kysyi vaatekokoa albaa varten ja minä sanoin, että luin verkkosivuilta omien vaatteiden käyvän. Pappi oli tosiaan nuori ja varmaan uusi seurakunnassa. Halusi varmasti sen takia varmistua, että kaikki menee sääntöjen mukaan ja lupasi selvittää josko se kuitenkaan on sallittua jättää albaa pois.

Seuraavaksi pappi kysyi kummeista. Meillä oli kummien tiedot paperilla, mutta kun selvisi, että eivät oo tulossa paikalle, valahti papin ilme. Se olisi kuulemma ongelma. Kerroin, että ei olla edes kummeja pyydetty mukaan, koska mini halusi hoitaa homman mahdollisimman "huomaamattomasti" pienellä porukalla eikä kummien pakollista läsnäoloa ollut tätä ennen missään mainittu. Kerroin myös, että yksi kummeista on duunissa eikä pääse vapautumaan ja kaksi asuu kauempana. Kysyin josko pappi voisi selvittää onko kummien paikalta puuttuminen este kasteelle ja jos on, niin kyllä me yksi kummi jostakin keksitään paikalle. Vähän kirjoittajaa hävetti, kun pappi oli selkeästi sen näköinen, että mietti mitä hittoa me edes tehtiin koko kastehommassa :D

Lähdettiin kotiin ja pian sain tekstiviestin, että omat vaatteet käy ja todistajia on oltava paikalla kaksi. Selevä. Pyydettiin hyvin lyhyellä varoajalla mukaan mutsi eli mummu ja anoppi eli mumma. Kysyin josko kahveja varten merkitty viiden osallistujan määrä voidaan tässä tapauksessa muuttaa kuuteen, kun kerta kirkon puolesta pitää lisätä porukkaa. Todistajat oli ok, mutta kahvittelijoiden määrää ei voinut enää kuulemma lisätä. Vähän olin kyllä, että voi hohhelihoijaa! Keskustelu käytiin keskiviikkona ja tapahtuma oli lauantaina. Aika monta päivää vielä aikaa kuitenkin. No, tokihan oli mahdollista, että tarjolla on esim. leivokset, jotka on laskettu just eikä melkein vierasmäärän mukaan.. ja laskija on jo lomalla..tai jotain. :D

Itse tapahtuma sujui oikein hyvin ja rennosti. Huutoniemen kirkko Vaasassa on jännä, ei niin perinteinen ja sopi tähän passelisti. Jutusteltiin papin ja vahtimestarin kanssa hetki ja sen jälkeen hoidettiin kaste. Koska meitä oli pieni porukka, seistiin kaikki alttarilla kastemaljan ympärillä ja kaste itsessään kesti n. vartin. Pappi oli hommassaan täydellinen; selkeä, rauhallinen ja miellyttävä kuunnella. Kaava oli perinteinen; oli uskontunnustukset ja sata rukousta ja isä meidän ja mitä näitä nyt on. 

Kahville mentäessä tarjolla oli kahvia iso termarillinen, mehua kannullinen ja kokonainen täytekakku. Kakkulautasia oli katettu viisi kappaletta. Kakkua otti kuusi henkeä ja sitä vielä jäikin. Paikalla oli ihminen hoitamassa keittiöhommeleita ja kysyi jos halutaan ottaa loput kakusta mukaan kotiin. Miksipä ei? Kakku pakattiin laatikkoon, jossa oli etiketti päällä "6hlö". Vähän kirjoittajaa nauratti. Että viidelle hengelle tuli joka tapauksessa kuuden hengen kakku, mutta vierasmäärää ei voinut nostaa kuuteen, koska yhden lautasen lisääminen pinoon oli kynnyskysymys :D No joo.. kirjoittajalla on ehkä "vähän" valmiiksi angsteja kirkon kankeuteen liittyen.

Lopputulema: Vaikka matkassa oli muutama mutka, oli tämä tosi kätevä tapa hoitaa kaste. Jos nyt olisi vauvan kaste ajankohtainen, suosittelisin osallistumaan tähän. Kahvit ja kakut valmiina. Ei tarvi siivota kotona eikä leipoa. Tästä ei tarvinnut erikseen maksaa mitään. Ja siinä mielessähän toki ymmärrän, että hommat on hoidettava heidän tavallaan, kun he kerta tarjoavat tällaisen palvelun. Toki me oltais pärjätty hyvin ilman kahvejakin, mutta perinteisemmässä, vauvan kasteessahan ne kyllä yleensä kuuluu asiaan.

Me mentiin kirkosta vielä kaupungille syömään. Ei niin perinteinen kastejuhlan jälkeinen pizzapäivällinen :D Oltiin kaikki sitä mieltä, että loppuviimein homma sujui aika kivuttomasti ja onpahan nyt konfirmaatiolupa hallussa eikä tarvi sitä enää miettiä. 

Sannis