Yrjö

Heipparalla! Mitäs kuuluu? Tänne ei yrjötautia kummempaa. Yöks! Tässä odottelen josko seuraava potilas kaatuu. Toivon toki todella, että ei kaadu. Yrjö ei ookaan viime vuosina käynyt kylässä oikein usein ja voidaan kyllä kirjoittajan mielestä oikein hyvinkin pitää tilanne samanlaisena.

Harmitti aivan yli kovaa, kun kakstoistaveellä meni viikonloppuna paljon odotettu Junnujen jouluyö-tapahtuma tallilla sivu suun. Ite se ei paljoa siitä puhunut, mutta näin kyllä että oli iso juttu ja kyyneleet nousi silmiin, kun siitä mainittiin. Eilen typy pääsi jo kouluun ja bongasin joulumyyjäiset tallilla, jossa ei olla koskaan käyty. Ajattelin, että olis tosi kiva ylläri käydä tutustumassa uuteen talliin ja ehkä löytää jotain pientä jouluista ostettavaa. Järkkäiltiin vähän töitä ja kuskauksia niin, että varmasti ehditään myyjäisiin, jotka luvattiin loppuvan kahdeksalta.

Oltiin pelipaikalla muutaman minuutin yli seitsemän ja viimeistä myyntipöytää korjailtiin pois. Kysyin, joko myyjäiset on loppuneet ja vastaus oli: "Joo, kaikki on jo lähteny!". Voi vittusaatanaperkele!!!! Anteeksi rumat sanani, mutta oikeesti! Siinä me seistiin tyhjässä maneesissa.. lapsi, joka oli muutenkin jo ihan maansa myynyt ja silti yritti esittää reipasta ja mutsi, jolla oli paha mieli lapsen puolesta jo ennestään ja joka omasta mielestään keksi niin kivan jutun pettymyksen tilalle.

Vielä sain ostettua meille glögit ja tortut ja syötiin ne pilkkopimeässä tallin pihassa. Mua otti aivoon ihan armottomasti ja jouduin tehdä kaikkeni, että sain höpöteltyä tosi reippaasti ja pirteästi koko matkan kotiin saakka. "Voi että.. kuinkakohan ne nyt oli jo loppunu ne myyjäiset.. kyllä siinä sanottiin, että kasiin asti pitäis olla.. olikohan siellä ollu niin vähän porukkaa.. haluaisitko sä käydä jossain muualla.. ai et vai.. no ajellaanpa kotiin päin.. kattellaanko kuule samalla vähän jouluvaloja..." Argh!!

Kotiin, kun päästiin, oli vastassa vatsakipuinen mini. Mister A siinä jo sitten kertoikin, että lentistreenit oli jääneet väliin eikä aikaakaan, kun sain ihan itse nähdä minin lattialla kuinka paljon paprikaa siinä sen aiemmin syömässä tortillassa tosiaan olikaan. Oh my! Olin jo huokaissut helpotuksesta, että ei tää nyt muille tuu, mutta tuli vain, vähän pidemmällä itämisajalla. Hiton ärhäkkä tauti. Molemmilla tytöillä oli yksi yö ihan horroria. Mun oksennustaudit on aina ihan järkyttäviä ja tässä nyt kauhulla odotan, koska se itellä alkaa. Mister A yleensä säästyy näiltä.

Oksennustaudeissa friikeintä on mun mielestäni aina se, että muiden pitää mennä normisti kouluun ja töihin. Niin helposti, kuin nämä tarttuukin. Toki, ite pystyn tehdä osan etänä ja hoitaa hommat tarvittaessa niin, että lähikontaktit on aika minimissä, mutta Mister A:n duunissa sitä mahdollisuutta ei ole. Ja kouluunhan on kans mentävä. Huhhuijjakkaa.

Täällä nyt oon keitellyt kaffia ja tuottanut sisältöä. Harmi vain, että todella pätkittäisten yöunien jäljiltä ei luovuus oo ihan huipussaan. Saimikin on saanut vasta pienen pissalenkin, kun en oo viittinyt jättää miniä yksin. Toki ollaan leikitty takapihalla ja pidetty koirakoulua :) Saimi on ollut pari viime päivää jotenkin toooooosi hidas ulkona. Meinaa aivan remmin toisessa päässä palaa käpy, kun vain haistellaan ja haistellaan. Välillä saa vetää perässä koko koiraa. Nauroinkin, että joko alkoi ikä painaa. Jonkun koiralla tommonen käytös edelsi juoksuaikaa. Sitä ollaankin tässä vähän mietitty.. että joko ensimmäinen tulee, kun siskoilla on jo ollut.

Mukavaa päivää! Älkää yrjötkö!

Sannis