Lahjapuuhia

Kukaan ei oo oksentanut pariin päivään. Minä ja mister A ollaan säästytty ainakin vielä. Mulla on ollut parina päivänä outo puristava tunne vatsassa ja oon vähän resseissä odotellut, että koska tauti iskee kunnolla, muttamutta... Tänä aamuna iskikin migreeni ja niinhän se taisi tuokin puristus liittyä migreeniin eikä oksennustautiin. Voi morjens! Ei sillä, että mielelläni tätäkään potisin, mutta jos pitää valita, niin kyllä mä sen oksennustaudin skippaan. Vaikkakin tämän päivän kohtauksessa kipuaste oli vähän kovempi kuin yleensä. Usein mulla on muut oireet kovempia, kuin itse pääkipu, mutta viime viikolla sain kaksi kovempaa kipukohtausta ja nyt taas tänään. Onneksi kovin kipu hellitti tunnissa-parissa, mutta järkky tuskanhiki, epämukava olo ja semmonen häilyvä särky jäi jäljelle. VMP!

Sitten vähän iloisempiin asioihin -> oon ehtinyt paketoida muutamia lahjoja. Meillä on tytöille lähinnä pehmeitä paketteja. Eikös ne oo kaikkien lasten suosikkeja..eiku.. :D Oikeesti meillä tytöt on jo sen ikäisiä, että arvostavat kyllä ihan oikeasti vaatelahjoja mikä on ihan kiva, kun niitä kuitenkin aina pitää ostaa muutenkin. Yllättäen mini on kiinnostuneempi vaatteista ja varsinkin merkkivaatteista, lähinnä tietysti urheilumerkeistä. Toivoo Vansia, Nikea ja Addua ja oon nyt toiveiden mukaista koittanut paketoida. 

Meillä on usein tytöillä henkkamaukkaa ja muuta edullisempaa vaatetta, koska ihan hyvin nekin on kestäneet ja kakstoistavee ei oo koskaan merkeistä ollut kovin kiinnostunut. Joskus oon vähän surkutellut, että onko vähän nuivaa kun kakstoistavee kulkee aina jossain Citarin tennareissa ja muilla on AirMaxeja, mutta mister A on lohdutellut, että eihän se semmosista oo koskaan edes puhunut. Ja se on kyllä totta. Typy on kiinnostunut muista jutuista ja sehän on ihan hyvä.

Tyttöjen toivelistat on tänä vuonna (onneksi) hyvin lyhyitä. Kakstoistaveen "Suklaata, rahaa, joku kirja" -lista ei ihan hirveän suuria puuhia vaadi. Ennemminkin aiheutti vähän päänvaivaa, että onkohan toi nyt tarpeeksi. Kauheaa määrää lahjoja en ikinä halua tytöille, mutta toivon kyllä, että lapsille on jouluna lahjoja, kun meillä kerran on mahdollisuus niitä jonkin verran hankkia. Kyllä tytöt on kuitenkin yritetty opettaa kohtuuteen ja siihen ettei kaikkea aina saa. Ja molemmat on ihan hitsin hienosti hoitaneet koulun ja muut hommat koko vuoden, joten kyllä siitäkin vähän voi palkita. Me autetaan pienesti joka vuosi myös heitä, joille lahjat ei ole niin itsestäänselvyys ja tänä vuonna osallistuin meillä töissä järjestettävään HOPE-lahjakorttikeräykseen.

Hyvällä mallilla alkaa siis lahjapuuhat olla. Jotain pientä haluan vielä käydä hakemassa ja sitten on kaikki valmista. Opettajien muistamiset haen tänään vielä illemmalla ja huomenna onkin tytöillä jo vimppa koulupäivä. Hullun nopeasti nämä vuodet vain menee. Koko ajan nopeammin. Ihan ihanaa, että joulu on pian täällä.

Sannis