Maanantai

Maanantai. Lähden uuteen viikkoon vähän siipi maassa, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Parin viikon aikana oon ohjannut vain yhden venyttelyn ja yhden lyhyen tanssitunnin, mutta tällä viikolla pääsen jo normaalisti ohjauksiin kiinni ja se yleensä nostaa matalaakin mieltä. Ääni on vihdoin palautunut normaaliksi eikä nenäkään enää vuoda.

Kanadan siskonen lähti eilen kotiin ja saapa nähdä koska nähdään seuraavan kerran. Me tavataan mun siskojani harvoin, koska elämä on vienyt kauas. Tapaamiset herättää mussa paljon kaikenlaisia tunteita; iloa, surua, ikävää ja haikeutta. Tällä kertaa jotenkin vielä vähän normaalia enemmän ja tuherran tässä itkua aamukahviini. Takana on toki pari todella heviä työviikkoa ja ehkäpä osa surumielisyydestä johtuu väsystäkin. En muuten edes muista, koska olisin itkenyt viimeksi muuten, kuin liikutuksesta. Taisi siis olla jo aikakin pienen notkahduksen :D

Todella harvinaista, että mun maanantai alkaa näin. Yleensä ihmettelen niitä miljoonia maanantainmoittimismeemejä Kyllä, ooooon se yhydyssana :D somessakin, koska mun mielestä maanantai on aivan hyvä päivä ja lähden viikkoon yleensä hyvillä mielin. Kakstoistavee menee nykyään vasta kymmeneksi maanantaisin, joten vähän pidempään menee toki nyt lojumiseksi tämä viikon aloitus, mutta mitäpäs tuo haittaa.

Eiköhän tämä kuulkaa tästä taas käynnisty.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Sannis