Kiristys

Olipa erikoisen värinen syksytaivas, kun käytiin metsässä alkuviikosta. Aurinko paistoi, mutta yhtäkkiä saatiin niskaan pieni sadekuuro. Pelkäsin, että mini liukastuu pyöränsä kanssa liukkailla kallioilla, mutta kyllä se pystyssä pysyi. Me muut oltiin jalkaisin, mutta huomaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tarkemmin saa omiinkin koipiinsa katsella ettei oo jorpakossa.

Jumpat käynnistyi reilun parin viikon flunssatauon jälkeen. Ohjasin maanantaina uuden ohjelman ja tiistaina kaksi uutta ohjelmaa. Kaikki toimi onneksi suunnitellusti ja oli kivoja, raskaita as hell, mutta kivoja. Toissapäivänä hoksasin, että hitto.. tänä syksynähän mulla tulee 25 ohjausvuotta täyteen ja vähän oon sitä nyt FB:ssä ja IG:ssä tuuletellut. Oon saanut aivan ihania kommentteja asiaan liittyen. Palaan siihen vielä myöhemmin, mutta nyt kerron, että jos kivoja jumppahommia ei lasketa, on tämä viikko jatkanut sitä linjaa, minkä maanantai asetti. 

Tämä viikko ei todellakaan pääse viikkojen hall of fameen. Ärsyttävän monta asiaa painaa nyt mieltä ja ärsyttävästi varmaan kaikki niistä on sellaisia, joilla ei olisi mitään saumaa saada mieltä matalaksi jos olisin vähän enemmän semmosta "Whatever man"-tyyppiä. Vuosien varrella oon toki päässyt paljon lähemmäksi sitä, mutta ihan ei olla vielä täydellisessä Who cares-tilassa :D Suurin osa jutuista on tietysti semmosia, joita ei voi tässä jakaa, mutta se minkä voin jakaa, on ahdistus meidän kodin vallitsevasta olotilasta.

Remontti alkoi kesäkuussa ja viimeiset kolme kuukautta on mennyt kaaoksessa. Takapihasta ja terassista ei päästy nauttimaan koko kesänä, koska ne on olleet työmaana ja romujen säilytyspaikkana. Yritin eilen siivoilla terassia taas kerran, mutta se ei vaan nyt siistiydy. Mister A haluaa säilyttää sitä ja tätä remontista jäänyttä, joille ei ole paikkaa, joten ne on sitten terassilla. Ja pihassa. Ja talon seinustoilla. Myös ruohonleikkurit (kyllä, niitä on kuulemma ihan pakko olla vähintään kaksi), grillit, vesiletkut, haravat, lapiot, mattotelineet, puuroska, Saimin lelut, keppariesteet, kastelukannut ja kaikki muu sekalainen romu makaa pitkin tonttia. Keskeneräinen veneprojekti, jonka en epäile valmistuvan koskaan, koska aika ja raha ei riitä, on ihan hiton iso ja on ensimmäisenä näköpiirissä, kun katsoo ikkunasta tai terassilta ulos. Uima-allas on tyhjätty, mutta lojuu vielä pihassa. Se toki häipyy kai tällä viikolla. Suurin osa pihajutuista on mister A:n valtakuntaa ja ehkäpä olis ihan kiva, että silläkin olis vähän tilaa omille hommille (Ehkäpä hei!). Sen takia yritän olla sekaantumatta noihin ulkojuttuihin, mutta pari kertaa vuodessa on pakko vetää semmonen palautteenantotuokio, että se saa vähän rennomminkin asiaan suhtautuvan tekemään kaatopaikkakuormaa. Ilman sitä *kröhöm rakentavaa keskusteluhetkeä tätä taloa ei näkyis enää romun seasta. Meidän talo tai piha ei muutenkaan oo kauneimmasta päästä ja siistinäkin ehkä vain just ja just menettelee. Tämänhetkinen kunto kiristää siis ihan hel-ve-tis-ti! 

Sisätiloissa ei oo ihan hirveän paljoa kehumista myöskään. Sisätilat on enemmän mun valtakuntaa, mutta täällä näkyy kyllä vahvasti näiden mun hieman suurpiirteisempien asuinkumppanieni kädenjälki. Kaikki seinät ja kaapin ovet on täynnä mustia jälkiä ja jos en oo koko ajan skarppina, alkaa jokainen hyllytaso kerätä mister A:n sekalaista tavaraa. Tyttöjen huoneet, varsinkin kakstoistaveen saa mut paniikkikohtauksen partaalle enkä muuten muista koska olisin jaksanut tai ehtinyt pestä lattiat. Nojoo.. ehkä se oli viime viikolla, mutta ei paljoa siltä näytä. 

Tuskin edes huomaa, että on vähän pinna kireällä, vai? Nyt just roska-auto kolistelee ulkona ja Saimi juoksee edes takas ja haukkuu sille. Se ei oikein paljoa yleensä hauku, mutta viime yönä heräsin siihen, kun se huusi jollekin. Nyt just oon siis sitä mieltä, että tuo koirakin huutaa KAIKEN AIKAA! Niinku ihan koko ajan hei :D

Mukavaahan tässä on se, että meidän pihan romut on yksi mun elämäni suurimmista murheista tällä hetkellä. Veikkaan, että tulee vielä aika, kun vain toivoisi, että murheet on tätä luokkaa. Onneksi elämä on joskus niin helppoa, että eniten vituttaa ympäri ämpäri lojuvat tavarat. Toki saaaaattaa nyt olla pieni mahdollisuus, että projisoin muita murheita tommoseen juttuun, mihin pystyn vaikuttaa, koska osaan asioistahan en pysty. Voi olla. Kuka tietää, mutta tästä lähtien kaikki muu on turhaa paitsi pihan siivous.

Sannis