Saimi Armintytär

Hän on täällä tänään.

Kotiintulo sujui Saimin kanssa hyvin. Reippaasti ja ihan rauhassa Saimi oli autossa ykstoistaveen sylissä. Vähän itki välillä, mutta niin vähän, että mini totesi: "No, toi nitinä ei kyllä mua varmaan yöllä herätä!" Nitinä :D Oikeassa se oli. Klo on nyt 5.41 ja mä olen ainut joka on hereillä. 

Haettiin pentu vasta viideltä iltapäivällä, joten ihan hirveän kauaa ei ollut aikaa tutustua ennen nukkumaanmenoa. Annettiin Saimin tutkia taloa ja tytöt esitteli uusia leluja, joilla pentu alkoikin heti leikkiä. Ykstoistavee oli illalla väsynyt ja kymmenen maissa olis jo kovaa tahtonut nukkumaan. Mini taas oli innoissaan ja olisi halunnut olla Saimin kanssa kauemmin. Ykstoistavee yritti maanitella miniäkin jo nukkumaan, koska pelkäsi, että Saimi tottuu nopeammin miniin jos saa olla sen kanssa ekana iltana pidempään. Parka! Meillä menee tytöt ajoissa nukkumaan yleensä myös viikonloppuisin ja passitettiinkin molemmat sänkyihin heti kymmenen jälkeen.

Yö meni ihan ookoo. Ensin ajateltiin, että jompikumpi nukkuu lattialla pennun kanssa pari ekaa yötä. Päätettiin kuitenkin kokeilla kuinka sujuu jos peti on sängyn vieressä. Laitettiin petipaikat meidän molempien puolille varmuuden vuoksi :D Yllättävän hyvinhän se sujui. Muutaman kerran heräsin pieneen itkuun, mutta pentu rauhoittui kyllä sängyn viereen, kun laski käden alas. Puoli viiden paikkeilla päätin nousta ylös ettei ensimmäisestä yöstä tuu niin hirveän pitkä olla yksin oudossa paikassa. Leikittiin hetki, annoin ruuan ja istuin lattialle juomaan aamukahviani. Puoli kuudelta ipana simahti mun viereeni.

Meillä on pentuaitaus olohuoneen nurkassa ja oltiin ajateltu, että Saimi saisi jäädä ekat kerrat yksin ollessaan sinne. Koskaan ennen meidän koirilla ei oo ollut häkkiä, mutta tällä kertaa mietittiin, että ne tunnin ja parin tunnin yksinoloharjoitukset voisi mennä hyvin aitauksessa. Nyt kuitenkin alan olla eri mieltä. Makkareiden, kodinhoitohuoneen ja eteisen ovet saa kiinni. Keittiö-olkkari-akselilta on verhot nostettu ylös, johdot piilotettu ja tavarat nostettu ylös. Saa nähdä. Ehkä me unohdetaan koko aitaus-idea. Olkoot nyt tossa esillä ja katotaan vähän kuinka viikonloppu sujuu.

Vähän mua jännittää kuinka meidän käy. Espanjanvesikoira ei oo mikään ihan pelkkä seurakoira ja rodulle tyypillisiä kommervenkkejä löytyy kyllä joitakin. Toki koitan itseäni toppuutella.. onhan niitä kaikilla roduilla. Tärkeintä varmaan kuitenkin on, kuinka itse oman koiransa totuttaa asioihin ja minkälaisen kodin sille antaa. Oon koittanut tässä opiskella kaikenlaisia pentuoppaita, ettei tehdä ihan kaikkea ihan päin hemmettiä :D On kyllä muutaman kerran naurattanut nämä erot omissa fiiliksissä...kun otin koiran parikymppisenä ja kun sama homma oli edessä nelikymppisenä. "Muutama" ajatus, toive, pelko ja skenario enemmän on käyty läpi tässä parikymmentä vuotta vanhempana ja viisaampana.

Se mikä tuntuu ihan huikealta on se, että pystyttiin toteuttaa ykstoistaveen hartain toive. Se on toivonut lemmikkiä jo vuosia ja aina on sanottu ei. Tästä koira-asiasta se on ollut ihan ymmyrkäisenä ihmetyksestä ja onnesta. On sanonut sata kertaa, ettei olis ikinä uskonut toiveen toteutuvan ja on odottanut kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pentu oikeasti kotiutuu. Kovin kaukana ei toki varmastikaan oo se päivä, kun taistellaan siitä, kuka joutuu viedä Saimin pissalle, mutta semmostahan tämä elämä vähän on. Oikeudet tuntuu niin paljon kivemmilta, kuin velvollisuudet. Tää on nyt varmasti ihan hyvä vastuun oppimisen paikka tytöillekin.

On niin musta kuulkaa tuo meidän koilanpentu, että ei siitä meinannut illan pimeydessä oikein saada kuvaakaan. Koitetaan uusiksi, kun päästään ulkoilemaan. Saapa nähdä, kuinka korkeaksi pakkanen nousee. Tarkeneeko sitä edes takapihalle :D

Sannis