Rennompi

Viistoistavee pyöräytti aurajuustokeiton tässä yhtenä päivänä ja hyvääkin oli. Oon tässä koittanut pähkäillä, mitä ruokaa laittaisin ensi viikoksi jemmaan pakkaseen ja mitä ottaisin ite evääksi mukaan reissuun. Aiemmat kokemukset on osoittaneet, että on ihan hyvä olla vähän jotain syömistä laukuissa jemmassa jos matkat ei suju ihan suunnitelmien mukaisesti tai alkuperäisessä aikataulussa. 

Eilen otin jo vähän kaapeista esille reissuun mukaan pakattavia juttuja. Viime vuosina kirjoittajalla on ollut vähän huono tapa pakata liian myöhään ja ajattelin olla nyt aiemmin asialla niin saan rauhassa miettiä, että kaikki on varmasti mukana. Laittelin shampoot ja hoitoaineet pikkupulloihin, pesin useamman koneellisen pyykkiä ja kaivoin kesämekkoja esille.

En tiedä kuinka paljon oon täällä blogissa kertonut siitä ahdistuksesta, joka on yleensä läsnä ennen kun lähden ilman perhettäni johonkin. Oikein useinhan lähtöjä ei tapahdukaan ja silloin kun tapahtuu, ei stressi oo yleensä ollut mitään ihan pientä. Nyt oon odotellut sen saapumista, mutta kappas kehveliä, onkin stressit ja ahdistukset loistaneet poissaolollaan ja se on nyt ihan uutta ja ihmeellistä.

Oon niin onnellinen ja helpottunut, että nyt oikeasti fiilistelen lähtöä hyvällä mielellä enkä mieti sydän sykkyrällä kuinka voisin perua koko homman. Toki mietityttää kuinka täällä hommat sujuu, mutta ei ahdistukseen asti. Mikäköhän on saanut näin suuren muutoksen aikaan olossa? Ja tältäkö muista ihmisistä tuntuu, kun ovat lähdössä johonkin?

Sanoin jo ääneen, että tarkoittaakohan tää ahdistuksen puute sitä, että oon pimahtanut? :D Vai onko suurimmista menetyksistä jo niin kauan, että aika on saanut haavoja umpeutumaan? Vai olisinko vihdoin oppinut antamaan itselleni vähän rauhaa? 

Toivon todella, että tällä koko hommalla on hyvä lopputulema. Ettei nyt vaan kävisi niin, että kun kerrankin osaan olla vähän rennommin, universumi haistattaa paskat ja jotain pahaa sattuukin. Oon jo useamman kerran laittanut silmät kiinni, hengittänyt syvään ja lähettänyt toiveen johonkin, että please please please, anna mun pitää tämä kevyempi olo nyt hetken.

Sannis