Perjantaipläjäys

Inhoan sähkövatkainta ja välttelen sen käyttöä viimeiseen asti. Blogin reseptimuistioonkin yritän keräillä reseptejä, joissa ei sähkövatkainta tarvittaisi.

Oon ihan varma, ettö se IGn uusi (no, okei.. ei enää niin uusi) ihmetoiminto, millä kysellään kaikkia "You with red hair" tai "Kaikki paikat, jolla olet asunut" on joku tietojenkalasteluhomma. Samoin, kun ne "Syötä syntymäpäiväsi ja saat tonttunimesi"-jutut. En vastaile noihin koskaan somessa, vaan skippaan foliohattu päässä :D

Pidän luonnollisuudesta ja siitä, että jengi vanhenee luonnollisesti. Sehän kuuluu asiaan. Kaikki me rypistytään. Näyttelijöiden kasvoleikkaukset ja -kiristykset ja se, että ovat niiden myötä ihan eri näköisiä, häiritsee. Pelkään leikkauksia ja niiden vaikutuksia enkä itse tekisi niitä ulkonäön vuoksi. En myöskään pidä lookista, jossa huulet on reilusti täytetty ja ripsiä on liikaa itelläkin on joskus ollut vähän turhan paljon ripsiä. Tottakai tärkeintä on, että ihminen on tyytyväinen ite. Olis ihanaa, jos ulkonäkö ei olisi niin big deal tässä maailmassa, vaan keskityttäis enemmän siihen, mitä on sen kuoren alla.

Ostan todella harvoin itselleni karkkia. Perjantaisin, kun tytöt tekee omat irttariostokset, kerää ne omiin pusseihin äitille jaettavaksi muutaman karkin. Puna-mustat pääkallot, Susupalat, valkoiset ja vaaleanpunaiset minttusuklaa"munat" ja  paistetun kananmunan näköiset karkit on lemppareita. Paras karkki (eli suklaa), jota ei saa irttarilaareista on Maraboun sveitsinpähkinäsuklaalevy. NAM!

Juon useimmiten kahvin termoskupista, että se pysyy lämpimänä riittävän kauan. Oon hidas juoja. Kuppi on iso ja haluan sen aina vain puolilleen. Jos tytöt kaataa kahvia enkä hoksaa sanoa asiasta, menee ihan fiilis kun kahvikuppi ladataan täyteen. Mister A tietää jo :D Mistäköhän tämäkin johtuu? Mitä väliä sillä nyt on, onko kuppi puolillaan vai täynnä? Kirjoittajan kahvikupissa pitää muuten olla ohuet reunat. 

Inhoan lojumista liian pitkään. En kestä maata tai istua sohvalla määrättömästi tyyliin koko sunnuntaipäivää. Välillä on päästävä liikkeelle enkä tiedä johtuuko se siitä, että olisin jotenkin reipas vai johtuuko se siitä, että aina pitäisi muka saada jotain aikaiseksi. Tulee ärsyttävän lösähtänyt ja vetelä olo jos makaa liian pitkään. Kipeänä ollessakin teen säännöllisin väliajoin pieniä kotitöitä ja köpöttelen Saimin kanssa korttelin ympäri (jos tauti mahdollistaa), että saan vähän liikuskella. 

Autot ei ole mun juttu. Oon aivan hyvä kuski enkä oo juurikaan kolaroinut tai kolhinut, mutta en ymmärrä autojen tekniikasta yhtään mitään eikä se kiinnosta millään tavalla. En osaa vaihtaa öljyjä tai rengasta. En osaa edes lisätä pissapoikaan nestettä. Hyvä, kun tiedän mistä oman auton takalasin pyyhkijä laitetaan päälle. Joskus mietin, että pitäis osata ja sitten tuun siihen tulokseen, että ei oo ihan pakko osata kaikkea. Mister A hoitaa meillä noi hommat.  Opettelen sitten jos tarvii.  

***

Tänään on perjantai. Töissä tänään asiakaspalvelua, yksi henkilökohtainen ohjaus, yksi yritysryhmän jooga+äänimaljatunti ja muutamat konehommat. Viikonlopulle ei mitään kummempia suunnitelmia… vähän treeniä ja vähän huilia. Viistoistavee meinaa riparikirkkoon sunnuntaina. Minillä on telinevoikkaa ja futista. Saa nähdä mitä muuta keksitään. 

Rentoa viikonloppua!

Sannis