Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan yöpyä muualla, kuin omassa kotona. Siinä missä ennen olisin ollut koko ajan menossa viikonloppupyrähdyksille, mietin nyt voisko mitenkään joka paikasta tulla aina kotiin yöksi.
Jos meillä leivotaan kokonainen pellillinen piirakkaa, häviää siitä aina ensimmäisenä reunapalat, joissa on eniten taikinaa ja vähiten täytettä.
En ole monissa jutuissa turhan tarkka. Meillä saa todellakin pitää jalkoja olkkarin pöydällä. Saimi saa tulla sohvalle ja sänkyynkin, vaikka on tallannut tiesmitkä koiranpissat ulkona. Tytöillä ei oo oikeastaan koskaan ollut "kauppatakkeja" tai vaatteita, joita saa käyttää vain juhlissa. Juhlamekot on pidetty juhlissa ja sitten myös arkena jos on siltä tuntunut. Ulkona on saanut aina rymytä ja vaatetta on hommattu sen mukaan ettei tarvi koko ajan varoa likaantumista ja sen takia jättää leikkejä leikkimättä.
Toisissa jutuissa oon hyvinkin tarkka. Esimerkiksi näissä -> suihkussa käydään joka ilta ja sen jälkeen vaihdetaan puhtaat vaatteet. Tytötkin on käyneet suihkussa ihan pienestä lähtien joka päivä. Eivät tietenkään hiuksia pese joka päivä eikä joka toinenkaan, mutta helpointa ne iltapesut on tehdä suihkussa. Hampaat pestään sekä illalla, että aamulla. Illalla ja kotoa lähdettäessä tarkistetaan, että kaikki laitteet ja vehkeet on pois päältä ja ovet on lukossa. Saimille vaihdetaan puhdas vesi useamman kerran päivässä. Ruoka-ajat pidetään säännöllisinä ja päivässä syödään aina 4-5 ateriaa. Tytöillä on aina evästä, vesipullot ja rahaa ruokaan jos ovat reissun päällä.
Inhoan perunoiden kuorimista. Jos ei mister A kuori, on meillä hyvin todennäköisesti pastaa.
En oo koskaan ostanut hotellin minibaarista mitään. On tainnut aina olla riittävästi omia eväitä.
En pidä urheiluautoista. Niiden ulkonäkö ei vain miellytä ja salaa mietin, että onko ne nyt vähän hölmöjä.
Koen monet asiat kiusallisina. Esim. -> Liian pitkään kestävät halaukset. Vieraiden ihmisten kanssa asioiminen tietyissä tilanteissa. Se, kun joku tulee keskustellessa liian lähelle. Kun joku katsoo silmiin liian pitkään.
Rakastan hiljaisuutta. Kotonakin tykkään kovasti niistä hetkistä, kun kaikki on paikalla, mutta jokainen puuhailee hissukseen omiaan. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä etteikö meillä saisi metelöidä. Meillä kyllä saa ja älämölöä täällä onkin välillä vaikka muille jakaa...niin, että kirjoittaja miettii ihan tosissaan vastamelukuulokkeiden ostamista :D
Oon lähes koko elämäni miettinyt, miksi oon jotenkin erilainen kuin muut. Tunnen usein itseni ulkopuoliseksi ja jollain lailla oudoksi. Nyt vanhemmiten oon ymmärtänyt etten tosiaankaan ole ainoa ja nykyään näen monet niistä omista "outouksista" vahvuuksina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3