Kasvatuksesta

Instagramissa tuli vastaan kasvatukseen liittyviä juttuja ja ajattelin kirjoitella muutaman sanan meidän näkökantilta. Valitsin sellaisia juttuja, joiden epäilen jakavan mielipiteitä ja joiden kohdalla luulen olevan isoja eroja perheiden välillä. Meidän tapa ei ole mielestäni ainoa oikea tapa. Mielestäni yhtä oikeaa tapaa ei näissä jutuissa ole. Koen, että jokaisen perheen pitää säätää nämä jutut sellaisiksi, että ne parhaiten palvelee juuri sitä omaa porukkaa.  

Me ei rajoiteta ruutuaikaa

Ja siis, tottakai rajoitetaan jos homma menee överiksi, mutta ei pidetä tiettyä tiukkaa tuntimäärää rajana. Ei olla koettu suurempia rajoituksia tarpeellisina. En edes tiedä tuntimäärää kuinka paljonko meidän lapset kuluttaa aikaa ruuduilla. En oo niin tarkkaan laskenut, koska en oo kokenut asiaa ongelmaksi. Kyllä meillä taitaa puhelimen ruutuaikarajoituksissa olla vieläkin joku kellonaika, minkä jälkeen ei appit toimi, mutta en tiedä tarvisko niitäkään olla. Likat tuntuvat nukkuvan öisin ja puhelimet saa olla rauhassa.

Molemmat tytöt osallistuvat kotitöihin; tyhjäävät tiskikoneen, vievät pyykkinsä kaappiin, siivoavat huoneensa, vievät roskat ulos, ulkoiluttavat Saimia, osallistuvat lumitöihin ja auttavat kodin siivouksessa. Likat kävelevät koulumatkat 99 prosenttisesti. Neljätoistavee käy salilla, mini telinevoikassa ja futiksessa. Me ulkoillaan ja tehdään lenkkejä yhdessä, lasketellaan ja touhuillaan kaikennäköistä. Mini nikkaroi, harjoittelee futisjuttuja, piirtää ja leikkii Saimin kanssa. Neljätoistavee lukee, piirtää, tanssii ja tekee omia askartelujaan. Tytöt lähtee meidän mukaan ystävien ja isovanhempien luokse kylään ilman takkuamista. Kun ruudut pyydetään sammuttamaan, ei siitä synny draamaa.

Ollaan koettu, että niin kauan kuin touhua riittää noin paljon, ei ruutuja tarvi erityisesti rajoittaa. Toisina päivinä ollaan ruuduilla enemmän, toisina vähemmän. Meillä mennään tilanteen mukaan ja kun likat on koneella/puhelimella meidän ollessa kotona, katkaistaan homma sitten, kun sopivalta tuntuu. Mini monesti kysyy: "Saako pelata tän matsin loppuun?" ja oikeastaan aina vastaus on "Kyllä!" ja sen jälkeen siirrytään muihin puuhiin. Joskus pienempänä saattoi olla sitä, että pelit aiheutti liikaa tunteita. Meni vaikka ihan kuppi nurin, kun joku ukkeli kuoli. Nykyään sellaista on hyvin harvoin. Ja jep, ehtiihän se varsinkin neljätoistavee olla kuitenkin liikaa puhelimella muista touhuista huolimatta, mutta tää on nyt tätä päivää.

Meillä ei ole vakituista kotiintuloaikaa

Tytöt ei juurikaan pyöri iltaisin ulkona missään kauempana tai esim. kaupungilla. Jos ovat ilta-aikaan ulkona, ovat lähes aina omassa pihassa tai kaverin pihassa ja silloin sisääntulo hoidetaan tilanteen mukaan riippuen siitä onko arki vai pyhä ja minkälainen meno ja fiilis vallitsee. Jos kaikilla on kaikki hyvin ja tuntuu, että virtaa riittää, kyllä meillä saa välillä myöhempäänkin fiksailla skeittilautoja pihassa. Kesällä menee tietysti usein vähän myöhemmälle, kuin talven pimeillä. Mitään vakkarikotiintuloaikaa ei oo kuitenkaan tarvinnut asettaa. Jos tytöt olisivat paljon kavereillaan ja muualla iltaisin, meillä olisi varmasti kotiintuloaika.

Ei käytetä arestia tai muita vastaavia rangaistuksia

Me ei käytetä arestirangaistusta tai muitakaan vastaavia. Pienempänä joskus piti esim. laittaa puhelin loppuillaksi sivuun jos sen kanssa pölläiltiin, mutta nykyään mahdolliset säätämiset ja niiden ratkominen onnistuu yleensä puhumalla. Käydään tilanteet läpi ja mietitään mikä meni vikaan + mitä ensi kerralla tehdään toisin. Likat säätää yllättävän vähän. Tai ainakaan oikein paljon hölmöilyjä ei tuu meidän tietoon :D 

Naurettiin tässä joku päivä ihan kippurassa, kun mietittiin onko meillä ketään ollut koskaan arestissa ja neljätoistavee tuumasi, että se oliskin hänelle vähän huono rangaistus... olis vain mielissään, kun sais olla rauhassa omissa puuhissaan omassa huoneessaan :D

Rangaistusten puuttuminen ei tokikaan tarkoita sitä, että kaikki saa tehdä just mitä huvittaa. Meillä on kyllä tarkkaan käyty läpi, kuinka toisia ihmisiä kunnioitetaan ja miten milloinkin käyttäydytään. Sekä lapsilta, että aikuisilta odotetaan oman järjen käyttöä ja fiksua käytöstä sillain yleisesti ottaen. Kirjoittajan mielestä on esim. ihan hullua, kuinka nykyään osa oppilaista sekä vanhemmista käyttäytyy aivan älyttömästi opettajia kohtaan ja opettajien auktoriteetti murenee koko ajan. Ja uskon, että tässä on nimeomaan kyse siitä, mitä kotona on opetettu muihin aikuisiin suhtautumisesta. Meidän lapsia saa kyllä opettajat ja muut aikuiset ojentaa. Ja toivon, että näin tapahtuukin jos on tarpeellista. Saa myös ihan vaikka kädestä pitäen esimerkiksi ohjata paikalleen istumaan jos ei puhetta uskota. En ymmärrä miten opettajat kohta pystyy edes tekemään työtään, kun ei mitään saisi enää tehdä ettei vaan vanhemmat hermostu, että heidän lapsiaan kohdellaan huonosti.

Tilanteet, jossa pitäisi ottaa vastuu omasta huonosta käytöksestä.. me yritetään pitää tarkkaan huoli siitä, että ei vanhempina syyllistytä oman lapsen roolin vähättelyyn tai huonon käytöksen peittelyyn. Ei nämä hommat paremmaksi maton alle lakaisemalla muutu, vaikka selkeästi nykyään aina moni niin ajattelee. Ollaan esim. iltamyöhällä palautettu anteeksipyynnön kera kaverin luota omaan taskuun sujautettuja legoja, vaikka niin olisi mutsia huvittanut unohtaa koko homma. 

Sanon aina tytöille, että me ei käytetä rangaistuksia, koska toivon ettei niille ole tarvetta ja sitä myötä sitten toivotaan, että käytöksellään "palkitsevat" meidät tästä päätöksestä. Homma on toiminut aika hyvin ja esim. tuossa legohommassakin silloin aikanaan lapsi itse hoputti, että sinne palautushommiin on lähdettävä heti eikä vasta aamulla. Vanhemmiten tuntuu sitten oppineen, että on helpompaa, kun leikkii omilla tavaroillaan, niin ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa ja palautella juttuja.

Meillä ei tarvi syödä kaikkia sortteja eikä myöskään aina lautasta tyhjäksi

Ollaan koitettu pitää ruokailutilanteet semmosina kaikille mukavina ja leppoisina hetkinä. Mister A aina välillä meinaa tämän unohtaa ja alkaa takuta teinin kanssa kasvisten syönnistä. Viime aikoina ei onneksi juurikaan. Ite oon meinaan sitä mieltä, että pakottamalla ei tapahdu yhtään mitään. Kasviksia on aina tarjolla ja niitä toivotaan kaikken ottavan. Lisään myös kasviksia paljon ruuan joukkoon niin, että niitä tulee väistämättäkin lautaselle. Ollaan sovittu, että plokata saa ja lautaselle saa kattilasta kauhoa enemmän sitä mikä itelle parhaiten sopii, mutta minä en tee sitä kenenkään puolesta ja sen voi tehdä ilman suurempaa draamaa. Yökötellä ei saa. Tottakai ruuasta saa ja on toivottavaakin keskustella, mutta "Yön en syö"-kommentit ei mahdu meidän ruokapöytään.

Meillä ei tehdä kenellekään erillisiä ruokia, mutta usein on esim. kahden ruuan jämät jääkaapissa valmiina ja silloin jokainen saa tottakai valita kumpaa ottaa. Myös jos tehdään ruokaa, josta tiedän että joku ei pidä, teen jotain lisuketta, jolla voi täyttää vatsaansa enemmän. Neljätoistavee ei pidä hernekeitosta. Hernekeittopäivänä paistan usein patonkia lisäksi, niin voi ottaa keittoa vähemmän ja saa kuitenkin vatsaansa täytettä. Mini ei erityisesti pidä nakeista ja tottakai saa nakkikeittopäivänä valita lautaselleen kattilasta enemmän perunoita ja porkkanoita. 

Lautasta ei tarvitse aina syödä tyhjäksi. Ei tietenkään saa kauhoa hullua määrää ruokaa ja kaataa kaikkia roskiin, mutta joskus vain käy niin, että tulee otettua liikaa. Kylläpä niin käy aikuisillekin ja silloin saa kyllä jättää. Useimmiten se mikä jää jonkun lautaselle, menee mister A:n eväskippoon :) Aika hyvin likat on oppineet, minkälainen määrä ruokaa tarvitaan milloinkin ja tottakai ollaan koitettu opettaa, että ensin vähän ja sitten lisää.

Semmosia juttuja tälle päivälle. Oon ollut jo pidemmän aikaa väsyksissä. Tännekin oon siitä aina välillä maininnut. Noin vuoden verran oon nyt tehnyt ihan tosissani toimenpiteitä asian korjaamiseksi ja tuntuu, että homma alkaa helpottaa. Huomaan sen monella tavalla ja yksi niistä tavoista on se, että kirjoittaminen tuntuu taas tulevan luonnostaan. Pitkän aikaa oli niin, että juuri mitään sanottavaa ei ollut. Halusin kuitenkin pitää kirjoittamista yllä ja onneksi pidin, koska nyt tuntuu taas, että aiheita löytyy. Tuntuu ihanalta!!

Mahtaakos sulla olla jotain, mistä haluaisit lukea? Tai onko teillä nämä tämän jutun kasvatushommelit samalla mallilla vai mennäänkö eri tyylillä?

Sannis