Tyttö/poika

"Anteeksi, saanko kysyä kuinka vanha hän on? Tonne altaan pukkareihinkin on tullut laput, että kouluikäisten poikien täytyy mennä miesten puolelle."

Näistä lauseista alkoi eilen illalla leirintäalueen vessassa keskustelu, joka meni kirjoittajalla ihan tunteisiin. Paljon enemmän, kuin olisi varmasti ollut aiheellistakaan. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja väläytti pienen kuvan siitä, mitä kaikkea paskaa minillä saattaa olla vastassaan etten pystynyt suhtautua asiaan coolisti, vaan yön pitkinä tunteina suurentelin koko hommaa ja aamulenkillä itkin mister A:n hupparin rinnuksiin tytöiltä salaa.

Vastasin kyselijälle, että mini on tyttö ja että lyhyet hiukset ja vaatteet nyt vaan vähän hämää. Ihmettelijä ihmetteli, että: "Te varmaan ootte tottuneita tämmöseen?!". No tuota, kiitosta vain.. tämä on kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun kukaan tulee pukuhuoneessa kyseenalaistamaan meidän olemassa oloa. Jotenkin tuli siinä vähän semmonenkin olo, että uskooko ihmettelijä mua ollenkaan, vaan epäileekö että valehtelen jostain syystä.  En jotenkin ollut ymmärtänyt varautua siihen, että nyt kun tukkakin on lyhyt, täytyy ruveta huutelemaan jo pukkarin ovelta, että ollaan muuten sitten tyttöjä kaikki.  

Tramppajonossa lapset kyseli, että miksi olit tyttöjen pukkarissa eivätkä millään uskoneet, kun mini sanoi olevansa tyttö. Ainahan miniä on luultu pojaksi, mutta se on ollut vähän kevyempää eikä kukaan oo alkanut tähän mennessä inttämään. En osaa oikein arvioida mitä mini on itse mieltä siitä, että jengi erehtyy sukupuolesta. Joskus tuntuu olevan vähän mielissään, mutta joskus on myös ärsyyntynyt. Selkeästi ainakin se typyä itseään ärsyttää välillä, että hänestä tehdään erikseen numeroa.

Nämä tilanteethan täytyy kai itse koittaa pitää aika kevyenä ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kyllä mun niin hiton paha mieli minin puolesta tuli, kun joutui siinä vieressä seistä ja kuunnella, kun käytiin läpi hänen vaatetustaan ja hiustyyliään. Keskustelu toki oli ihan ystävällistä, joten siinä mielessä on hyvä tsänssi, että minille ei jäänyt mitään yli outoja fiiliksiä. Typyn on vaan muutenkin jostain syystä tosi vaikea mennä yleisiin pukkareihin eikä tällainen nega varmasti ainakaan auta asiaa. Mini kysyi vielä myöhemmin, että: "Mistä ne edes tietää, että mulla on poikien vaatteet?" Tuo kysymys mun mielestäni kiteyttää jotenkin niin hyvin sen, kuinka me aikuiset tehdään asioista ongelmia siellä missä lapset ei niitä näe ollenkaan.

Tottakai ymmärrän täysin, että minin sukupuolesta on nyt helppo erehtyä ja varmaan itsekin ihmettelisin jos kymmenenvuotias poika olisi naisten puolella. Ehkä ihmettelijä halusi suojella omia nuoria tyttöjään, mutta jotenkin tämä koko homma oli ihan hanurista...että kun tytöllä ei ole mekko päällä ja pitkä tukka, voidaan samantien olettaa, että tyttö ei oo tyttö ollenkaan?

Valvoin vielä yölläkin miettimässä, mitä kaikkea tämä tulee minille aiheuttamaan. Mietin jo sitäkin, voidaanko nyt lähteä tänään uimaan ja mennä naisten pukkariin vai katsooko kaikki meitä niin, että tehdään jotain väärää.  Tuo ajatus täytyy tottakai itse opetella karistamaan ja mennä pää pystyssä ketään nöyristelemättä. Vaatii työtä, koska kirjoitajallahan on jo sisäänrakennettuna oletus siitä, että itsekin oon jotenkin vääränlainen. Täytyy ehkä miettiä valmiiksi joku lyhyt ja ytimekäs vastaus mahdollisiin tuleviin tilanteisiin eikä jäädä kuuntelemaan mitään jauhantaa, kuten eilen, kun tilanne tuli yllättäen.

Hitto soikoon, miten paska fiilis voi olla, kun pelkää lapsen puolesta tällaisia asioita. Miten ihmeessä sitä osaisi suojella näitä pieniä kaikilta typeryyksiltä? Vaikka toki ymmärränkin, että mun päässäni tämä juttu on isompi, kuin mitä se oikeasti olikaan. Mun päässäni tähän liittyy jo kyläläisiä ja soihtuja ja mitä näitä nyt on, mutta oli miten oli.. ihan sillain hirveän lämpimästi en tunne oloani tervetulleeksi tällä leirintäalueella just nyt. Ehkäpä se tästä vielä fiilis muuttuu, kun saadaan päivä käyntiin.

Sannis