Takatalvi

Takatalvi se yllätti tänäkin vuonna. Tai en tiedä, onko tämä nyt mikään takatalvi vielä tässä vaiheessa, kun ei kuitenkaan ehtinyt edellinenkään lumi vielä sulaa. Mäkeen ei muuten olla nyt lähipäivinä ehditty, vaan kuvat on otettu jo muutamia viikkoja sitten. Eipä sitä oikein montaa pulkkailureissua enää tänä talvena koko porukalla tehtykään. Alkaa olla kolmetoistavee jo sen verran kolmetoistavee, ettei niin usein enää hutsitakaan.

Maanantaina oli se juttu, mistä kirjoitin aiemmin. Se, mitä en oo koskaan tehnyt. Olin todistajana oikeudessa. Ja vaikka mini lunkisti kysyikin, pitääkö mun mennä vankilaan, niin kyse ei nyt onneksi ollut rikosoikeudesta eikä kirjoittaja ollut syytetyn penkillä. Jännittävää oli joka tapauksessa eikä ihan joka viikko hutsittaisi käydä. Valan vannominen oli vähän haastavaa, kun tuomari puhui hiljaa maskin takaa ja olihan tilanne kaikella lailla vähän kuumottava. Toivotaan, että mun todistuksestani oli jotain apua.

Oikeuskeissin lisäksi maanantaipuhteiksi ohjasin kaksi kehonhuoltoa ja yhden joogan. Tiistaina oli sitten taas paine keuhkojen suunnalla todellista. Liikaa puhumista, epäilen. Kuulin myös taas kaikenlaisia juttuja koronan oireista ja niiden pituudesta, jotka ei varsinaisesti saaneet ihan hyppimään ilosta, mutta täytyy nyt vain toivoa, että nämä tuntumat hellittää tässä lähiaikoina. Hyvin lieväähän tämä mun oma on verrattuna monen muun oireisiin, joten täytyypä taas olla niin hemmmmmmmetin kiitollinen.

Hyvää torstaita!

Sannis