Helpotus

Keskiviikko. Olo on lamaantuneen sijaan ollut jotenkin helpottunut tämän alkuviikon. Noinko paljon se epävarmuus kuitenkin kalvoi, että nyt kun ryhmis tosiaan tauotettiin, on helpompi hengittää? Ehkä niin sitten. Aika jännä juttu. Aivan ihmettelin maanantaina, että mikäs hitsi nyt on, kun on niin heleppoa olla. Voihan toki päivät olla erilaisia, mutta kyllä tässä taitaa jotain perää olla. Nyt kun ollaan tauolla, ei sitä tarvi miettiä, pelätä, stressata ja odottaa joka päivä.

On tässä toki kameralle jumpattu ja jumpataan tänäänkin, joten ihan ei oo nyt täysin jumppatauolle ryhdytty. Pelkästään liveohjaustauolle. Samaan aikaan naapurissa Härmässä tanssitaan paritansseja ravintolassa. Ja kuulinpa huhun, että Vantaan kaupunki ohjeistaa työntekijöitään tulemaan töihin koronassa jos on oireeton. Jengi on vetänyt näistä aikamoisia kierroksia. Ite en jaksa. Tuntuu turhalta nostaa verenpainetta, kun ihan koko ajanhan tässä sais raivota jostain.

Nyt kun ei oo illalla jumppia, yritän munklata vähän työaikoja uusiksi ja teen loppuviikon lyhyempää aamuvuoroa. Vähän ny tietysti joutuu miettiä, kuinka tekisi ja menisi ettei Saimikaan joutuisi olla kovin kauaa yksin. Sillä on hyvät oltavat, kun yleensä yksinoloaika koulu- ja työpäivinä on yhdestä neljään tuntia. Viime päivät se on ollut vähän parka, kun trimmattiin turkki ensimmäistä kertaa ite eikä siitä kyllä ihan niin hyvä tullut, kuin olisin toivonut :D Vaatii pari päivää totuttelua muutenkin aina, kun karva ajetaan alas ja nyt kun on vähän töyhtöä ja erimittaista karvaa siellä täällä, niin on se vähän ressukan näköinen.

Odotettiin näitä nollakelejä, että trimmataan, mutta nyt kuitenkin vähän mietin, että kannattiko, kun ei oo pariin päivään lenkillekään kunnolla päästy. Turkki on niin lyhyt, että ihan varmasti on oudokseltaan kylmä. Karva alkoi toki olla jo niin pitkä, että siihen tarttui aivan järkyttävä määrä lunta jokaikisellä lyhyelläkin lenkillä ja jalat oli märät jatkuvasti. Se ei voi tuntua mukavalta ja varmaan aiheuttaa jo pian jotain tulehduksiakin. Meillä ei oo koskaan ollut koirilla vaatteita,  mutta eilen kävin ostamassa Saimille takin.. jonka käyn vielä tänään vaihtamassa isompaan. Se on nyt niiiiin pieni ja laihan näköinen ilman turkkia, mutta silti onnistuin ostamaan liian pienen koon. Että jos on koira, josta ei lähde ollenkaan karvoja, niin on siinä sitten kuitenkin vähän näitä  trimmaus"vaivoja" :D Ens vuonna ollaan (ehkä) fiksumpia ja otetaan karva alas esim. marraskuulla.

Semmosta.. vähän trimmausstressiä, mutta kaiken kaikkiaan enemmän helpotusta :)

Mukavaa tätä päivää!

Sannis