Vuoden vimpat

Kirjoitin eilen Instagramiin, että tämän vuoden päätös ei herätä mitään suuren suuria tunnekuohuja ja oon tänään aika samaa mieltä. Eilen oli vähän lamaantunut olo jollain lailla. Tänään on jo parempi, mutta ei tässä nyt tosiaan mitään suurensuuria hurraahuutoja irtoa. En niin paljoa koronaan liittyviä juttuja oo ressaillut pitkään aikaan, mutta nyt kun lomautusuhka leijuu jälleen pään päällä ja kuntosaleja suljetaan, tulee koko homma tietysti taas lähemmäksi. Ei jaksaisi enää tätä säätöä. Ärsyttävän vaikeaa pitää motivaatiota yllä, kun ainut mikä on varmaa, on epävarma. Jos salit suljetaan, tuntuu että saa aloittaa taas kaiken vähän niinkuin alusta eikä oo niin helppoa saada jengiä palaamaan.

No joo.. ehkä sulkua ei tule. Ehkä ryhmäliikuntaa ei kielletä. Oulussa saatiin päätös jo kumottua, joten toivotaan, että se vaikuttaa meillekin. Ja oikeasti mun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tästä asiasta, vaan jotkin tosi viisaat loppusanat tälle vuodelle. Koska aina on just jotain niin tosi viisasta sanottavaa :D Jouduin muuten käydä blogista läpi kulunutta vuotta, koska en oikeasti muista mitään. Onneksi on blogi. 

Vuosi 2021 ei selkeästikään ollut ihan mun vuoteni.. Tammikuussa kävi se outo jalkahaaveri, kun tietokone putosi jalan päälle aiheuttaen aika massiiviset vauriot verrattuna itse tapahtumaan. Vaikutti jopa pari kuukautta jalan toimintaan. Oli todella erikoinen keissi! Jalkajutun jälkeen jatkoin jännetupen tulehduksella ja siitä siirryin suoraan migreeniputkeen. Alkukesästä ihan outo pakaran superjumi vei lääkäriin saakka ja oli kipeä as hell. Loppukesästä iski ärsyttävän pitkä flunssa ja jouluna sama vaiva, joka toivottavasti ei kestä yhtä pitkään. Vähän tuntuu nyt jääneen päälle, kun aina vaan on nokka ja ääni nuhainen. Vasen olkapää on vähän vaivaillut läpi vuoden eikä selkeästikään oo ihan kunnossa. Kaikennäköstä muutakin outoa pikkuhommaa mahtui tähän vuoteen. Mulla ei yleensä sen kummempia kremppoja ole.. migreeni on mun juttu ja perus kausiflunssat, mutta tänä vuonna oon kyllä kehittänyt semmosia vaivoja, että huhhuh! Saa nähdä kuulkaa.

Kotirintamalla tapahtui kylppäriremppa. Kesällä tehty rutistus menee sekä vuoden miinus-, että plus-sarakkeeseen. Rempan aikana kirjoittajalla meinas jo palaa käämit ihan tosissaan. Homma venyi tietenkin pidemmäksi, kuin oltiin ajateltu (niinhän ne aina) ja jotenkin mua ei olis kiinnostanut pätkääkään. Tuntui, että kesäloma meni vähän ohi, kun joka paikassa oli jäätävä kaaos ja mister A oli niin paljon kiinni remppahommissa. Lopputulos sitten taas kiinnostaa hyvinkin paljon ja kyllä me nyt aika onnellisina ollaan saunottu ja suihkuteltu uusissa tiloissa. Näin jälkikäteen sanoisin, että oli sen arvoista kyllä.

Tänä vuonna tytöt oli ekaa kertaa yöleirillä. Mini oli seurakunnan leirillä tässä lähellä ja kakstoistavee kepparileirillä Kuortaneella. Mini ei oo ihan varma meneekö uudelleen.. leirille kyllä, mutta ei ehkä kuulemma seurakunnan leirille, kun "ne kirkkojutut" oli ilmeisesti vähän raskaita. Kakstoistavee lähtis uudelleen vaikka heti ja ensi kesälle onkin varattu jo useamman yön heppaleiri omalla kotitallilla.

Vuonna 2021 oltiin paljon mökillä. Jäätiin jopa yöksi useamman kerran, mitä ei olla tehty vuosiin. Välillä oli kesä vähän turhan kuuma, mutta kyllä me nautittiin olostamme. Saimi juosta hörskötti menemään, tytöt viiletti serkkupoikien kanssa ja me aikuiset koitettiin pitää silmät selässäkin :) Nukuttiin jopa teltassa yksi yö ja luulen, että niin tehdään ensi kesänäkin. Syksyn ja talven mittaan on mökkireissut vähentyneet, mutta haluaisin ehdottomasti mennä käymään asap. Mökkihommat kuuluu joka vuosi aina niiden kivoimpien juttujen listalle. Tytöt ja Saimi tykkää ja itelläkin yleensä verenpaine laskee muutamalla asteella.

Tänäkin vuonna tyttöjen isovanhemmat on auttaneet meitä ihan hullun paljon. Mutsi ja anoppi käy meillä lähes joka viikko hengailemassa tyttöjen kanssa koulun jälkeen. Pappa piipahtaa välillä monta kertaa viikossa ja löytää jemmoistaan parhaat aarteet; viimeisimpänä aivan uuden frisbeegolfkorin. Välillä meidän keittiössä odottaa anopin laittamat valmiit ruuat ja välillä oven takana on toinen pappa mutsin laittaman ruokalähetyksen kanssa. Toivon, että tytöt muistaa aina nämä jutut omista isovanhemmistaan ja siitä kuinka olivat läsnä niin paljon. 

Vuoden 2021 paras juttu ilman pienintäkään epäilystä on tietysti Saimi. Ihana, rakas Saimi. En enää edes muistanut kuinka lujaa voi koiraan kiintyä ja välillä vähän pelottaa, kuinka meidän käy kun Saimia ei enää ole. Välillä taas aivan naurattaa, kuinka siitä on tullut ihan meidän perheen keskipiste ja kuinka kovaa me ollaan kaikki rakastuttu. Oon niin ylpeä Saimista, kuinka hienosti se on jo ensimmäisen vuoden aikana oppinut asioita ja kuinka siihen voi koko ajan luottaa enemmän ja enemmän. Saimi on niin kiltti ja reipas, ihan omanlaisensa ja luonteeltaan vähän erilainen kuin meidän aikaisemmat koirat. On jotenkin tosi jännää opetella tuntemaan uutta perheenjäsentä. Sanon aina, että Saimi on vähän outo. Just sopivasti. Passaa meidän outojen joukkoon :D Ja todellakin, Saimi on sujahtanut osaksi meidän porukkaa tosta noin vaan ja niin vaivattomasti. Aivan, kuin olis ollut meillä aina.

Kivoina juttuina tästä vuodesta jää mieleen myös esimerkiksi Vappu Espoossa ystävien kanssa, kesäkuun reissu Kangasalle mutsin ja serkkupoikien kanssa ja mun sekä tyttöjen päiväreissu Kalajoelle. Samaan kategoriaan menee yksi extempore mökkipäivä ystävien mökillä ja Lukkuhaan karavaanarireissut, joista eka omalla perheellä oli kiva ja toinen ystäväperheen kanssa aivan superkiva. Pikkujoulu perheen ja suvun kanssa Vähänkyrön V.S. Relaxissa oli ihana ja samoin Helsingin reissu mister A:n kanssa. Selkeästi on nyt pienet irtiotot ja retket olleet sitä kaivattua luksusta.

Kakstoistavee totesi eilen yllättäen, että: "Koronasta huolimatta vuosi 2021 on ollu kyllä tosi kiva vuosi!" Voi että mun tuli hyvä mieli. Ja tosiaan, onhan kakstoistavee saanut tänä vuonna ratsastaa enemmän, kuin ikinä aiemmin ja se on nyt kyllä selkeästi tärkeintä. Siinä sitten vielä, kun juteltiin asiasta, minikin mainitsi hyvinä juttuina esim. synttärit ja joulun. Just ne, joita ite murehdin, kun suunnitelmat peruuntui sairastelun takia. Aika vähällä ollaan korona-aikana päästy ja tytöt ja mister A on sairastaneet ihan supervähän, enkä toki itekään oikein montaa semmosta juttua, jotka olis koronalta vaikuttaneet ja nyt sitten loppuvuoteen tuli taudit just semmosella aikataululla, että kaatui kaikki juhlahommat. Ilmeisesti korvaavat puuhat oli kuitenkin mieleisiä se tuntuu kyllä mutsin sydämessä hyvältä. Tänään vielä kun kysyin, haluaisko tytöt illalla mennä johonkin tai tehdä jotain erityistä, oli molemmat sitä mieltä, että ollaan vaan omalla porukalla.

Tänään päivällä vein tytöt kaupungille. Saivat käyttää vähän joululahjarahojaan ja nyt mulla on täällä kaksi tyttölasta onnensa kukkuloilla. Toinen osti pari vaatetta ja toinen kauneudenhoitojuttuja. Mister A tulee töistä kotiin vasta illansuussa. Käytiin lenkittämässä ja leikittämässä Saimia ennenkuin rakettien paukuttelu alkaa. Sytytettiin jo ulkotulet ja myöhemmin lastataan pöytä täyteen uuden vuoden herkkuja ja katsellaan josko ikkunasta näkyisi raketteja. Luminen talvi, valkoinen joulu ja vuoden viimeisen päivän ihana aurinkoinen pakkassää paketoi tämän vuoden ihan sopivasti. Kohta ollaan taas vuoden vanhempia ja viisaampia. Mitään en toki lupaa. Parempi nyt tsiigailla vaan :)

Hyvää vuodenvaihdetta!

Palataan asiaan ensi vuonna!

Sannis