Toisaalta

Huomenna alkaa tytöillä koulu. Tänään on kasiveellä vielä kaveri yökylässä ja kaikki tytöt nukkuu edelleen. Mister A on lähtenyt aikaisin töihin, kuten aina ja me Saimin kanssa kulutetaan sohvaa. Saimi yrittää silputa puhjennutta jalkapalloa ja minä latailen viimeisiä kesäkuvia puhelimesta varmuuskopiohin. Yleensä teen aamusta töitä hetken kotona, mutta nyt yritän pysyä pois duuneista, koska ehdin tehdä ne iltapäivällä työpaikallakin.

Osa meidän työporukasta on vielä kesälomalla ja nyt sattui myös useampi sairasloma samaan kohtaan. Meillä muutamalla jäljelle jäävällä on siis kiire viikko menossa. Jumppailen nykyään vähemmän, kuin esim. viisi vuotta sitten ja neljän päivän jumppaputki kyllä vähän mietityttää.. että jaksaako sitä vielä viimeisenä päivänä koipi nousta. Nykyään sitä kyllä todellakin tarvitsee palautuspäiviä väliin. Saapa nähdä. Tänään on päivä kolme ja luvassa on Reisi-Pakara-Vatsa + Kehonhuolto.

Oon ollut alkuviikon jotenkin tosi väsyksissä ja migreeni on vähän ilmoitellut olostaan. Tänään on keskiviikko. Saimin turkki ajettiin lyhyeksi maanantaina ja edellisyö oli vähän rauhaton, samoin kuin viimeksi trimmauksen jälkeen. Täytyykin muistaa ensi kertaa varten, että trimmataan vaikka viikonloppuna eikä ainakaan silloin jos seuraavana päivänä pitää olla tikkana ja skarppina. Nousin eilen aamulla jo puoli viiden maissa keittelemään kahvia, kun neitokainen täällä käpytteli ympäriinsä. Sitten tietysti nukahti oikeinkin rauhallisesti, kun oli saanut maman hereille :D Viime yö oli jo ihan normaali. Itekin nukuin myöhään tänään, jopa puoli kasiin ja vieläkin olis väsyttänyt.

Tähän aikaan vuodesta on aina sama tunne: Ihanaa, kun koulu alkaa ja rutiinit selkiytyy! Ja sitten taas toisaalta.. malttaako sitä kuitenkaan luopua kesäjutuista?! Aina kun työt alkaa loman jälkeen, vähenee ne kesäjutut tietysti huomattavasti ja välillä mahdollinen helle jopa vähän ärsyttää, mutta silti.. On se kesän loppuminen aina omalla tavallaan haikeaa.

Kirjoittaja pitää syksystä erittäin paljon ja toivoo kuivaa, värikästä ja vähän kirpeää säätä. Meidän metsäretket alkaa aina tauon jälkeen syksyllä. Kesäisin ihmettelen ja vähän kadehdinkin sitä, miten jengi voi olla metsässä. Meillä se ei tule kysymykseenkään, koska ötökät ja itikat. Ei mekään niistä kakstoistaveen kanssa pidetä, mutta kasivee ja mister A kärsii ihan kunnolla. Molemmat on jollain lailla kaikille pistoille allergisia ja pistokohtiin tulee isoja paukamia, jotka kutisee aivan järkyttävästi. Välillä pistokohdat tulehtuukin ja varsinkin mister A saa kaikenlaisia vesikelloja ja ihmehaavoja jopa hyttysistä. Ei metsää meille siis kesällä, mutta syksyllä yleensä sitäkin enemmän :)

Niin, toisaalta ihanaa ja toisaalta haikeaa. Ihanan haikeaa. Vai haikean ihanaa? 

Terkkuja!

Sannis