Heipparallaa ja mukavaa maanantaita! Vähän myöhässä täällä toivottelen myös hyvää äitienpäivää! Mulla on ollut aika surkea loppuviikko ja oon ollut keskiviikosta lähtien enemmän tai vähemmän pois pelistä. Migreeni on viime kuukausina ollut lievempää sorttia, mutta nyt parilla viikolla se on iskenyt vähän rajummin. Viime viikolla otin jotenkin tosi hevisti koko homman ja Insta-seuraajat saikin lueskella migreeniin liittyviä juttuja monen stoorin verran.
Torstai varsinkin oli jotenkin tosi raskas päivä. Menin töihin, vaikka olin liian kipeä mennäkseni. Ajattelin, että kyllä mä hetken jaksan, jätän jumpan väliin ja teen muut jutut hissukseen. Kädet vaan tärisi ja toinen puoli kasvoista tuntui halvaantuneelta. Kun kipu alkaa valua ohimolta nenään ja poskeen.. se on mulla yleensä merkki siitä, että nyt ei päästä oikein helpolla ja sitä sorttia tää on nyt ollut. Jotenkin torstaina tuntui siltä, että koko maailma kaatuu. Itkeskelin koko päivän ja olin jotenkin niin loppu koko hemmetin migreeniin ja sen kanssa taistelemiseen, että en tiennyt kuinka päin olisin ollut.
Perjantai oli myös paha ja jouduin jättää tyky-päivän töissä väliin. Vaikeinta on mulle just toi.. että menettää joitain asioita ja joutuu jäämään ulkopuolelle. Semmonen olo on migreenissä koko ajan. Sitä tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi vaivojensa kanssa. Iltaa kohden olo vähän hellitti, mutta lauantaina heräsin taas kunnon vanne vasemman silmän ympärillä. Aika aaltoilevaa oli koko viikonloppu. Välillä parempi, välillä pahempi. Sunnuntaina koitin vähän tsiigailla peiliin ja voi terve, aikamoinen haamu sieltä katseli. Mietin, että näytän jotenkin kuumeiselta ja mister A totesi: "Sä näytät siltä, että sulla on migreeni!". No totta muuten.. aika yllättävää :D
Mister A ja tytöt leipoi mulle kaksikin kakkua äitienpäiväksi ja tytöiltä sain taas ihanat kortit ja lahjat. Mini ei olis jaksanut odottaa omansa kanssa ja perjantaista lähtien jo kyseli multa, että antaisko lahjan nyt vai vasta sunnuntaina :) Aivan ihanan lautasliinapidikkeen typy oli mulle tehny ja kakstoistaveen askartelemat korvikset laitoin heti eilen korviin. Kortitkin löytyi tietysti ja voijjee miten ne lasten ihanat sanat saakin aina niin herkille.
Sää oli aurinkoinen ja istuttiin jopa pitkän aikaa ulkona. Isona yllätyksenä tuli se, että rakas ystävä oli tilannut meille äitienpäivän brunssikassin yllätykseksi. Halusi kuulemma tehdä jotain mukavaa mulle, kun oon taas joutunut taistella ton migreenihomman kanssa. Miten ihana ele!! En meinannut kehdata ottaa vastaan koko kassia, kun olin niin häkeltynyt. Tulispa itellekin mieleen tehdä jotain noin ihanaa jollekin toiselle. Aivan ihana juttu!!
Aamupäivä vietettiin omalla porukalla ja iltapäivästä keiteltiin mummulle ja mummalle äitienpäiväkahvit. Siinä on kyllä kaksi naista, joita ilman meidän arki olisi paljon paljon vaikeampaa. Molemmat auttaa meitä joka ikinen viikko arjen kiemuroissa ja oon niin superkiitollinen, että mutsi ja anoppi on meidän elämässä niin paljon. On ihanaa nähdä kuinka läheisiä tytöt on molempien kanssa ja kuinka ovat niin tottuneet molempien tapoihin ja systeemeihin. Ei sitä turhaan kuulkaa sanota, että lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä :)
Iltapala saatiin syödä ystävien luona ja jotenkin mä vain mietin koko päivän, että vitsi meidän elämässä on kyllä siistejä tyyppejä. Ennen nukkumaan menoa tajusin, että hitsi.. täytyyhän meidänkin olla aika siistejä, kun kerta näin kivat tyypit haluaa kulkea meidän mukana ja haluavat meidät osaksi omaa elämäänsä. Aikamoista kuulkaa!
Äitienpäivä saa kyllä aina niin tunteet pintaan. Ihanaa olla äiti!
Sannis
Ihania ajatuksia ja hetkiä kaiken migreenin keskeltä! <3 Alkutekstissä oli paha olla sun puolesta, mutta lopuksi kuitenkin niin iloinen! Olipa kyllä superihana yllätys sun ystävältä, just tollasia tekoja maailma tarvii <3 Miten parempi paikka tää olis, jos kaikki ajattelis toisia noin suurella lämmöllä!
VastaaPoistaKyllä! Toi oli niin ihana juttu, että oksat pois <3
PoistaIhana ystävä ja läheiset 😊
VastaaPoistaKyllä! Todellakin!
Poista