Kauan oon tässä nyt istunut ruudun äärellä ja miettinyt, mitä tähän laittaisi. Pidemmän ajan jälkeen on aika jotenkin vaikea palata. Ei tiedä, mistä aloittaisi. Niin tälläkin kertaa. Ja eihän tässä nyt oo mennyt kuin pari viikkoa, mutta täällä se on pitkä aika. Edelleen on vähän vaikeaa hengittää. Olis niin paljon sanottavaa ja sitten ei kuitenkaan yhtään mitään. Aamut menee helpommin. Illat on vaikeita.
Koronaan ja siihen liittyviin juttuihin oon niin kyllästynyt. Vaasa on hotspot number one tällä hetkellä ja mua niin nyppii kaikki listat siitä, missä tartunnan on voinut saada. Hohhoijjaa! Mitä hyötyä noista listoista on nyt kun tilanne on tämä? Mä sanon: Mihin tahansa menet, oleta että siellä on mahdollisuus saada tartunta. Meilläkin duunissa oli joku asiakas, jolla oli positiivinen testitulos. Tottakai. Nyt on joka paikassa joku. Luettiin se netistä jostain ihmelistalta. Luulin, että joku ilmoittaisi. Saatiin tieto viikko asiakkaan käynnin jälkeen. Siinä vaiheessa ei oikein paljoa oo enää tehtävissä.
Pienen ajan saatiin hoitaa ryhmäliikunnat normaaliin tapaan, nyt lähti taas matto jalkojen alta. Mulla ei ole enää mitään taistelutahtoa. En taida kuitenkaan myöskään luovuttaa. Ajelehdin vaan päivästä ja tilanteesta toiseen. Laitetaan sitten max 19 osallistujaa jumppiin. Tai max 9 osallistujaa. Perutaan sitten puolet tunneista. Tehdään kaikki suunnitelmat uusiksi kymmenen kertaa. Jäädään sitten etäkouluun perjantaina. Tai maanantaina. Tai mennään kouluun. Ihan kuinka ny vaan minäkin päivänä parhaiten passaa valtiovallalle ja kuningaskoronalle.
Tänään on EasyFit Vaasan viimeinen päivä. Ketjusopimus päättyy ja huomenna me ollaan yksityinen liikuntakeskus. Ollaan tehty yötä päivää duunia ihan hulluna ja huomenna päästään avaamaan verkkosivut, joille mä olen antanut kaikkeni ja Insta-tili, jota oon rakentanut monen monituista tuntia. Keskuksessa on tehty remonttia ja uudistuksia koko alkusyksy ja vielä paljon on edessä.
Meidän uusi brändi on hieno ja oon siitä todella ylpeä tässä kuntosalien ja kaiken maailman fittien viidakossa. Kerron ja näytän lisää heti, kun voin. Me ollaan tosiaan annettu tälle kaikkemme ja itekin oon puristanut joka ikisen pisaran, mitä kirjoittajasta löytyy. Kun maailma on tässä tilanteessa ja tuntuu että ympärillä kaikki sortuu, on uuden luominen ollut kyllä hemmetin haastavaa.
Postauksen kuvat on otettu viime viikonloppuna, kun vietin suurimman osan päivistä kamera kädessä. Kuvasin Vaasa Day Spahan juttuja ja kuvasin ystävän perhettä. Kuvasin syksyä ja omia tyttöjä. Otettiin myös meidän perheen jokavuotiset perhepotretit takapihalla puhelin kameran kaukosäätimenä. Viime viikonloppuna oli upea aurinkoinen syksysää. Tänään sataa vettä. Perjantai-iltana mini innostui vesileikkeihin ja kasteli itsensä ihan totaalisesti takapihan rännin alla olevassa vesitynnyrissä. Vitsi, että sillä oli hauskaa, kun vesi räiskyi ja valui takinhihoista. Laitettiin sitten aika nopsasti lämmin kylpy valmiiksi.
Toivottavasti sulla on kaikki ok!
Sannis
Voi ku oonki jo monta päivää miettiny, että toivottavasti kaikki ok! ❤️ Aikamoisia aikoja, ärsyttää ku kaikki harrastukset lapsiltakin seis ja odotella vaan jotain karanteeniin asettamispuhelua 🙄 tsemppiä uusiin tuuliin, jännityksellä huomista odottaen 👌
VastaaPoistaKiitos, kun oot siellä <3
PoistaOn tää ny vähän tämmöstä. Ottaa päähän ja vähän hävettääkin, kun ei kaikki oo niin aurinkoista, kuin haluaisin. Mutta tällästähän tää on, elämä.
LYKKE - hommat saatiin vihdoin kunnolla eteenpäin ja ihanaa, kun kyltti katolla vihdoin vaihtui niin ei tarvi olla semmosessa välitilassa.
Tsemppiä!
Ensinnäkin: Ihan mielettömän hienot kuvat!!!
VastaaPoistaJa ihana kun kirjoitit. Niinkuin toisaalla kerroinkin, olen jo kerinnyt tässä välissä vähän huolestua, kun ei ole kuulunut mitään. Eikähän tähän voi nyt jatkaa, että "mutta onneksi kaikki tuntuu olevan hyvin", koska kaikki ei ole. Se on justiin noin kuinka kirjoitat, että tällä hetkellä mennään niinkuin "parhaiten passaa valtiovallalle ja kuningaskoronalle". Etenkin kun se koko korona tuntuu olevan tauti, joka suurimmalla osalla tulee ja menee niin ettei huomaakaan tai että ainakin pääsee suht vähällä. En vähättele, mutta jotenkin tuntuu, että riittäiskö vähempikin paniikinlietsonta.
Juttelin mun Ranskassa tällä hetkellä asuvan pojan kanssa ja kyselin vähän sitä, miltä siellä virushomamt vaikuttaa. Lähinnä siinä mielessä, että onko jo pelejä jouduttu perumaan ja sitä rataa. Jotenkin rauhoitti, kun vastasi mulle, että "Vaikea sitä on välttääkään ja voi olla, että mulla on se (korona) tällä hetkellä tai on jo ollutkin, kun ei mua ole testattu". Jossain saman sarjan liigajoukkueessa oli 16:lla pelaajalla tartunta ja kellekään ei tullut mitään oireita. Että näin.
Toivon niin, että päästäisiin tästä pian takaisin normaaliin elämään, mutta lienee turha toivo.
Hirmusti onnea ja tsemppiä uuteen <3
No just samalla tavalla nyt ajattelen.. tuntuu, että virus on lieventynyt sen verran, että ei ehkä tarttis olla niin kauhean hysteerinen. Tottakai normaalin varovainen ja maalaisjärki päässä, mutta ihan järjettömältä välillä tuntuu, kun ei mitään muita puheenaiheitakaan tunnu enää olevan monilla. Toivoin niin, että olisin selvinnyt tästä vuodesta voittajana, mutta tais nyt kuitenkin koronat ja kaikki muut muutokset samaan aikaan olla liikaa. Inhoan näitä riittämättömyyden tunteita ja tätä marttyyrifiilistä, mitä uupumus tuo tullessaan, mutta ei se ny auta kun koittaa mennä päivä kerrallaan.
PoistaOnneksi Ranskassa kaikki ookoo ja poika ainakin ton kommentin perusteella tuntuu ite ottavan rauhallisesti.
Sinne kans tsemppiä tosi paljon! Onhan tässä vielä tätä vuotta jäljellä. Tiedä vaikka tulis joku äkkikäännös :D