Syyskuu

Syyskuu on laitettu käyntiin. Nyt kun kotiin täytyy jäädä pienistäkin flunssaoireista, taitaa muutoksia olla seuraavina viikkoina ja kuukausina tiedossa aikamoinen määrä niin meillä, kuin muillakin. Toki, eihän flunssassa saa muutenkaan jumppailla tai tehdä raskaita hommia, mutta kyllä nämä Korona-säännökset vähän tekee hommista vielä normaalia haastavampia. Onneksi meillä on töissä huippu tiimi ja tälläkin viikolla on hommat rullanneet, vaikka heti maanantaina järkkäilin tunteja ja ohjaajia uusiksi. Meillä on kotona onneksi kaikki terveenä. Minillä vähän nokka vuotaa välillä, koska parka saa allergiaoireita vähän milloin mistäkin. Toissapäivänä leikkasi nurmikkoa mister A:n kanssa ja heti oli nokka tukossa ja silmät tikkuiset. Oireet onneksi hävisi, kun otettiin allergialääke.

Koulu, harrastukset, mister A:n uusi duuni ja meillä töissä syyskuun aikataulut on kaikki pyöräytetty vauhtiin. Ihan hyvältä tuntuu kalenterit. Tiistaina, kun vedin pelkästään jooga-tunnin työpäivän päätteeksi, tuntui jotenkin ihanalta. Vuosia oon vääntänyt aina maanantaina ja tiistaina jumpat, vaikka oikeasti olisin varmasti jo kauan tarvinnut palautuspäivää siihen treenipäivien väliin. Nyt se palautuspäivä siellä on ja uskon, että tää on nyt oikea vaihtoehto tähän kohtaan. Aivan erilaiselta tuntui ohjatakin jooga, kun tunnille ei tarvinnut mennä kiireellä edelliseltä tunnilta, jossa on just vedetty sata lasissa. Oli ihana rauhoittua ja keskittyä vain joogaan ja pitää se ihan omana harjoituksenaan.

Mulla on siis vähän uudenlaisia aikatauluja. Tytöillä kouluajat on ihan ookoo. Onneksi menevät aika monena aamuna samaan aikaan. Vähän tarvitaan viikkoihin mummun ja mumman apua ja ollaan niin onnekkaita, kun saadaan sitä. Myös mister A:lla on uuden duunin myötä uudenlaisia aikatauluja, joista kaikki ei oo parhaita mahdollisia, mutta kyllä ne järjestyy. Pääasia, että työ on nyt mielekästä.

Vähän on tässä siis opeteltavaa ja totuteltavaa meillä kaikilla, mutta uskon että tästä tulee hyvä. Väsy on edelleen kirjoittajalla aikamoinen.. fyysinen sekä psyykkinen, mutta tässä koitan pikkuhiljaa sitä huilailla pois ja jotenkin hyväksyä asian. Aivan, kuin vähän helpottaisi, kun ei yritäkään niin taistella sitä vastaan ja olla superreipas, vaan antaa sen olla ja koittaa pikkuhiljaa päästä sen yli. Huomaan selvästi, että alkuviikko menee paremmin ja torstaihin mennessä on paukut loppu. Eilen iski epätoivon hetki ja jämähdin kelaamaan sitä, kuinka ihmeessä oon päätynyt taas tähän. Miten päästin normaalin stressin ja väsymyksen uupumukseen saakka, vaikka niin kauan näin sen olevan edessä. Miksi ihmeessä en saanut käännettyä hommaa pois päin? Niinpä.. seinää päin on nyt menty. Oon kokenut tämän ennenkin ja tiedän miltä se tuntuu. Ihan yhtä paha tilanne ei oo, kuin silloin seitsemisen vuotta sitten kun uuvuin ihan umpikujaan saakka, mutta ollaan menty kuitenkin jo rajan yli. No, näitäkin on toki turha kelata. Luulen, että koko homman suhteen on nyt helpointa vaan hyväksyä ja yrittää olla itelleen armollinen...miettiä sitä, miten täältä päästään pois, eikä syytellä itseään siitä, että tänne yleensä jouduttiin.

Tsorit, että on vähän alavireistä nyt. Kaikkeni yritän, että mentäis valoisampaan päin :)

Mukavaa viikonloppua!

Sannis