Ihan oudot pari päivää on takana. On ollut vähän väsy. Eikä mikään normaali väsy, vaan semmonen että sängystä terassin sohvalle pääseminen on tuntunut suurelta suoritukselta. Puheen tuottaminen on tuntunut suurelta suoritukselta. Voileivästä kiinni pitäminen on tuntunut suurelta suoritukselta. Oon pitänyt puhelinta äänettömällä ja pelännyt koko ajan, että ovikello soi.
Oon ollut väsynyt jo useamman viikon. Muistan, että jo viime syksynä olin jostain syystä liian stressaantunut enkä tiedä onko hommat sen jälkeen helpottaneet riittävästi kertaakaan. Viime yönä näin painajaisia siitä, että olin umpikujassa ja kaikenlaisia uhkia lähestyi joka suunnasta. Nukuin kuitenkin vihdoin pidempään, kuin viiteen. Nyt onneksi tuntuu, että kropassa on hitusen enemmän voimaa, kuin eilen.
Huomaan, että elän taas liikaa sen mukaan, mitä oletan muiden odottavan ja multa haluavan. Tunnen itseni riittämättömäksi ja monella tavalla vääränlaiseksi. Pelkään, että jään jostain paitsi jos en ole kaikessa mukana ja samalla oon liian väsynyt siihen, että mun pitäisi olla kaikessa mukana. Koko kevään ja kesän oon pelännyt loppuunpalamista ja kuulostellut itseäni sen varalta. Nyt alkaa olla aika ottaa kunnon takapakki ja muistella, missä ne omat rajat menee.
Valitusvirsi täällä siis jatkuu. Saa nähärä ny.
Sannis
Luen jokaisen blogi postauksen, joka päivä katson onko tullut uusi juttu.
VastaaPoistaÄlä lopeta blogaamista sulla on kirjoittamisen ja kuvaamisen taito. Harvalla on.
Mietin vaan kun kukaan ei kommentoi juurikaan. Tuntuu varmaa yksinpuhelulta.
Tsemppiä väsynselätykseen. Sitä on liikkeellä.
T: Marja
Kiitos tästä kommentista! Lämmitti älyttömästi <3
PoistaKyllä, tuntuu tosi harmilliselta, että kommentointi on ihan nollassa, vaikka tilastojen mukaan täällä kuitenkin päivittäin käy ihan mukava määrä jengiä. Ymmärrän ettei sitä lukijana jaksa helpostikaan lähteä kommentoimaan, mutta kirjoitusintoon se kyllä vaikuttaa. Aina aivan sydän sykähtää, kun tulee ilmoitus kommentista. Nykyään se on todella harvinaista herkkua.
Ja tsemppiä väsyihin myös sinne. Taitaa tämä vuosi olla yleisesti aika väsyttävää materiaalia.
PoistaMäkin käyn lähes päivittäin katsomassa, ootko postannut jotain ja jos et oo kirjoittanut moneen päivään, mietin että mitähän sulle kuuluu :)
VastaaPoistaVoispa jättää noi muiden mahdolliset ajatukset ihan omaan arvoonsa, koska ei ne usein edes oo totta. Jokin meistä toisista tekee sellaisia, että ajattelee itsensä ihan turhaan riittämättömäksi tai vääränlaiseksi. Kun saa olla just omanlainen ja tehdä asiat niin kuin ne itsestä parhaalta tuntuu! <3
Kiitos, että käyt <3
PoistaJa just toi.. ite kuvittelee, että muut odottaa kaikkea ja ajattelee kaikkea. Ja useimmitenhan ne jutut on vain omassa päässä. Ja kun sen kerta tietää, niin miksi aina sortuu kuitenkin miettimään jotain ihan muuta. Oh my!! Ihmisen mieli on niin outo välillä.
Voi sua. Kyllä sitä voi vaan välillä käpertyä ja olla, elämä ei karkaa mihinkään. Itsellä taas on henkkoht syistä, että enimmäkseen olen yksin kotona, enkä elä juuri yhtään. Siihen kun vertaan, niin ihan hengästyttää, kuinka paljon koette ja kuinka ihanan paljon annatte lapsillenne kokemuksia.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaOon liian huono sanomaan ei ja yritän ehtiä liikaa joka paikkaan ja miellyttää kaikkia. En osaa ottaa riittävästi rauhallista aikaa itelle. Siihen pitää nyt panostaa.
Kai tää elämä on usein just tätä.. on aina liikaa tai liian vähän :D
Hankalaa tasapainottelua ja raskaita aikoja monellakin tapaa <3 voi kun voisin jotenkin auttaa! Toivottavasti saadaan pysyä terveinä, että arki rullaa edes jollakin lailla ja sais(it) voimia sen verran kuin kukin tarvii <3 toivottavasti väsymys hellittää otettaan. En voi edes kuvitella millaista on ohjata jotain jumppia kun on noin uupunut.. tai ehkä juuri siitä sit saa niitä voimia. Itse en ole vieläkään saanut vääntäydyttyä salille asti vaikka alkuvuonna lähti niin kivasti käyntiin :D
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu Julia <3 Kiitos!
PoistaJep.. on tää aikamoista. Tässä on nyt niin monta muuttujaa ollut matkassa ja isoja asioita ja ongelmia, jotka koskettaa mun elämää olematta kuitenkaan varsinaisesti mun asioita niin paljon, että voisin niistä mitään kertoa. Olipahan hankalasti ilmaistu... mutta joo, kaikenlaista tapahtuu ympärillä ja muhun vaikuttaa kaikki niin kovaa aina. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä parinkin asian suhteen ja eilen ja tänään oli jo helpommat päivät.
Jumpista ja jengistä siellä salissa saa kyllä useimmiten ihan uskomattomasti voimaa. Nyt päätin jättää kuitenkin tuplasetit (ainakin) syyskuulta pois. Ne tuntuu nyt liian heviltä ja jo pelkästään migreeninkin takia on helpompaa ettei tarvi revetä niin raskaisiin suorituksiin, jotka sitten vain pahentaa ja pidentää putkea.
Tuu ihmeessä jumppaan! Tsemppiä! Ja pysykää terveinä!