Kesäflunssaa

Se olis taas mustikoiden lisäksi vadelmapuuhia. Tossa ihan meidän lähellä on paikka, jossa on muutama hyvä puska ei kenenkään maalla. Nämä mun asuinkumppanit ei oo niin kauheen innostuneita eikä jaksa ihan hirveän kauaa, mutta kyllä ne sen verran suostuu lähteä ja vähän auttaakin, että aina yhden tai kaksi litraa saa kerrallaan. Mini skeittaa välillä ja ykstoistavee ratsastelee kepparilla. Mister A yrittää väistellä hyttysiä, jotka on aina sen kimpussa.

Nyt ei oikein suuriin puuhiin pysty, koska mulle iski joku flunssanpoikanen. Ehkä se viime päivien väsy on ollut kesäflunssaa, vaikka luulin, että Tommiin liittyvää. Varmaan vähän molempia. Aika nihkeä olo on, mutta lämpö ei oo noussut. Mulla se nousee tosi harvoin ja vaikka nytkin on hyvin kuumeinen olo; ihoa kuumottaa, pää on raskas ja silmät täynnä tikkuja, oli lämpö matala 36,3. En tiedä olisko parempi, että nousis.. meniskö ehkä nopeammin ohi. Mulla ei tarvi olla, kuin vähän päälle 37 ja oon jo ihan tööt, joten en kyllä sitä kuumetta millään lailla kaipaa.

Viime viikkoina aivot on taas vetäneet kunnon rundia ja oon kelannut ja kelannut. Nyt kun mietin, mitä oon kelannut, en oikein tiedä. Vielä alkuviikosta olin sitä mieltä, että olis postattavaakin vaikka millä mitalla, kun vain sais aiheet jäsenneltyä oikein, mutta nyt lyö ihan tyhjää... Että mitä se nyt oikein olikaan? En kai mä kovin paljoa stressannut oo, kunhan vain miettinyt elämää ja kaikenlaista.

Tänä kesänä jengi on reissannut tosi paljon kotimaassa. Me ei olla matkusteltu juuri mitään. Pari päiväretkeä on tehty, mutta missään ei olla yövytty. Ite olisin ollut valmis jo Helsingin reissulle ja oonkin sinne hinkunut mister A:n kanssa kaksistaan jo pari vuotta. Mister A meinas, että ei, koska Korona-tilanne on siellä kuitenkin erilainen ja täällä superrauhallinen. Oikeessahan se on, mutta silti oon vähän kadehtinut muiden menoja. No, rahatkin on toki laitettu terassiin ja keittiön seinään, joten jäi senkin takia reissut nyt haaveeksi. Oikeesti tässä lähiympäristössä on aivan hyvä retkeillä. Kivoja paikkoja löytyy vaikka millä mitalla, kun vain lähtee liikkeelle.

Jotenkin on vähän semmonen tunne, että tässä sitä vain ajelehditaan. Mitään suunnitelmia ei ole ja syksyn tilannehan on kaikille ihan avoin. Yleensä otan syksyn vastaan innolla, mutta nyt en oo ihan varma, oonko vielä viettänyt kesää tarpeeksi. Se mitä toivon sydämeni pohjasta, on ryhmäliikunnan jatkuminen. Nythän Koronasta tulee taas huolestuttavampia uutisia, mutta laitan kyllä kädet kyynerpäitä myöten ristiin, ettei jumppaamista enää rajoiteta. Kauhea identiteettikriisi oli keväällä, kun piti ohjata kameralle eikä oikeille ihmisille :D

Niin, ja koko elokuuhan tässä on vielä kesää jäljellä, eikö?! Syyskuussa vasta lähdetään töissä varsinaisiin syksypuuhiin ja tais Pekka Poutakin luvata elokuun loppupuolelle vielä kesää. Saa ny nähdä. Meillä on mister A ja ykstoistavee tyhjännyt jo uima-altaankin, kun on kelit olleet niin sateisia. Mini tossa haikaili uimaan, mutta ei taida meikäläisellä olla nyt rannalle asiaa. On tämä kaikella lailla jotenkin niin jännä vuosi ollut, että saapa nyt nähdä minkälaisena se jatkuu.

Sannis