Hullu hillomuija

Kesäflunssa tuntuu olleen vähän väärä hälytys ja sain homman muuttamaan kurssia levolla ja troppauksella. Yes! Harvinaisen tylsä alkuviikko on nyt takana, kun on pitänyt kökkiä täällä kotona ja vaihtaa paikkaa sohvalta terassin sohvalle. Hullun hillomuijan puuhiin aloin, kun alkoi oikein toden teolla tylsistyttää.

Oikeasti en oo yltänyt tittelin veroiseksi viime vuosina. En oo ihan hirveesti hilloja säilönyt enää, koska tytöt ei oo niistä niin superinnostuneita. Laitan liian vähän sokeria kaupan hilloihin tottuneiden mielestä. Niin, ja kerran löytyi omenahillosta kuoren pala (vai siemenkö se oli?), niin eihän sitä nyt voi enää ikinä syödä :D Vadelmahillo on semmonen, mikä on maistunut ihan hyvin tytöillekin, joten tekaisin sitä pienen satsin. Laitan sokeria about puolet siitä mitä hillosokeripussin ohjeessa neuvotaan. Yhtä jämäkäksihän hillo ei silloin hyydy, mutta kyllä mun mielestä sokeria on todellakin ihan riittävästi. Maku jää vähän kirpsakaksi, mutta ite tykkään, että se on vain parempi. 

Kokeilin tehdä myös pienen tipan raparperi-mansikkahilloa. Tytöt haki raparperit omasta pihasta ja mansikat oli tällä kertaa kaupan pussista. Saa nähdä, maistuuko kenellekään vai onko ihan liian kirpeää. Laitoin hillon blenderillä sileäksi, niin on ykstoistaveellekin sopivammassa muodossa.

Eipä kuulkaa muuta tälle päivälle.

Hillomuija kuittaa!

Sannis