Random

Laittelin eilen Instagramin haasteeseen kahdeksan faktaa. Melkein jokainen herätti vähän lisäajatuksia sitten illan mittään, niin kerätäänpäs faktat ja lisäajatukset vielä tännekin.

1. En koskaan syö omenaa haukkaamalla suoraan ompusta, vaan pilkon sen aina veitsellä paloiksi. Aikanaan mulla oli hammasraudat ja niiden jälkeen hampaiden taakse kiinnitettiin metallilanka, jonka väliin jää omput paljon varmemmin jos haukkaa suoraan ompusta.

2. Meidän molempien tyttöjen etunimet oli valmiiksi päätetty ennen kuin olin edes raskaana. Toki siinä sitten odotusaikana mietittiin muitakin, mutta aina palattiin samaan.

3. Minigolf on yksi rasittavimmista puuhista, mitä tiedän. Mikä siinä voi ärsyttää niin paljon?

4. Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän oon sitä mieltä, että kaikkeen ei kannata jaksaa reagoida. Tää on helpottavaa. Ei ihan aina tarvi kaikesta ahdistua tai ärsyyntyä. Aina välillä pystyn nykyään antaa asioiden olla jos ne on omasta mielestä ihan liian hölmöjä edes reagoitavaksi. Toiset asiat ja ihmiset vaan on typeriä ja kaikkeen ei kannata omaa energiaa tuhlata. Choose your battles!

5. Oon ihan ookoo hyvä laulaja. Haluaisin mennä tunneille ja tulla oikeasti hyväksi, mutta en jaksa. Koska laulan harvoin, joudun välillä etsiä nuottia. Epäilen, että jos harjoittelisin ja laulaisin usein, voisin olla tosi hyvä. Se olis siistiä! En pidä ollenkaan näistä uusien suomalaisten naislaulajien nasaaliäänistä. En ymmärrä miksi levy-yhtiöt etsii nykyään sellaisia. Toki esim. Jannika B oli kirjoittajan mielestä todella taitava joissain Vain Elämää-vedoissa. Pidän kuitenkin enemmän matalista naisäänistä ja myös semmosesta amerikkalaisesta kantrisoundista.

6. Musiikki on todella vahvassa roolissa mun elämässäni. Menen tosi syvälle biiseihin. Joskus sanoitukset kolahtaa, joskus melodiat. Tietyt biisit kuuluu tiettyihin hetkiin elämässä. Joskus ärsyttää, että jossain biisissä ei oo omasta mielestä just passelit ja riittävän hyvät sanat. Jos melodia on koskettava, niin sitte tietysti pitäis olla omaan elämään kolahtavat lyriikatkin. Jotkut kappaleet on kulkeneet mun mukanani jo yli kolmekymmentä vuotta ja palaan niihin aina. Musiikin voima on ihmeellinen!

7. En diggaile sirkuksesta. Siinä on jotain ällöä ja pelottavaa. Pahoittelut sirkuslaisille! Oon käynyt sirkuksessa elämäni aikana varmaan kaksi kertaa, joten oikein vahvaa kokemuspohjaa ei toki ole. Epäilen, että tämä johtuu elokuvista, joissa usein sirkus esitetään vähän nimenomaan ällössä ja pelottavassa valossa. 

8. Oon neuroottisen herkkä. Maailman pahuudet jää vainoamaan pakkoajatuksiksi mun päähäni. Kamppailen jatkuvasti sen kanssa, voinko edelleen yrittää elää omassa pienessä ympyrässäni vai pitääkö mun yrittää kovettaa itseäni.

****

Kun olin kirjoittanut faktat, aloin miettiä kenet haastaisin. Ajattelin haastaa pari työkaveria. Sitten aloin miettiä... en kai voi haastaa vain paria, vaan kyllähän sitten pitää haastaa kaikki. Hetken kelailin, millä perusteella voisin valita vain osan enkä päässyt lopputulokseen. Niin, ja jos olisin haastanut työkamut, niin mites sitten muut kamut? Näin näppikselle laitettuna koko homma kuulostaa aika lapselliselta, mutta hei, ihan oikeasti tällaista kelaan.

Loppuviimein en haastanut ketään vaan kirjoitin lyhyen ja ytimekkään avautuminen siitä, miten helevetin vaikeaa voi ihmisen elämä olla, kun koko ajan pitää kelata onko riittävän tasapuolinen kaikkia kohtaan ja muistaako huomioida kaikkia saman verran tai olla kiitollinen kaikille yhtä paljon. Ja kyllä, ymmärrän että luultavasti mun haasteet tai haastamatta jättämiset ei kiinnosta ketään kovin paljoa, mutta miksi ihmeessä siltikin kulutan niin paljon aikaa miettimällä mihin päin voin kumartaa ja keneen se pyllistys sitten osuu?

Ja kyllä, ymmärrän senkin, että suurin osa lukijoista ajattelee, että lopeta nyt helvetissä. Ehkä joku kuitenkin ymmärtää, että "lopeta nyt helvetissä"-kommentit ei oikein tässä auta ja on samassa tilanteessa kuin kirjoittaja. Lopettaahan tässä koko ajan yritetään. Joskus jopa jotenkin onnistuu. Useimmiten ei. Ja kysehän ei oo siitä, ettenkö ymmärtäisi että tällaisen kelaaminen on niin turhaa ja typerää, mutta epäilen, että tämänkaltainen yliajattelu on aika tavallista herkille ihmisille. Miten muuten nyt toi "herkkä" kuulostaa ihan kirosanalta tai joltain huonolta ominaisuudelta? Herkkä ja heikko ei kuitenkaan tainneet olla synonyymeja? Ja toisaalta, saa sitä heikkokin olla. Paitsi minä tietysti.

Oon siinä uskossa, että tunnen itseni paremmin, kuin ehkä jengi keskivertoisesti tuntee itseään. Se on seurausta neljänkymmenen vuoden tiukasta, usein hyvin raadollisesta analyysista. Koen myös muut ihmiset hyvin vahvasti ja luen tyyppejä koko ajan. Aika harvoin oon väärässä tuntumieni kanssa. Joskus toivoisin, että voisin anaysoida vähän vähemmän ja olla onnellisen tietämätön niin monista asioista. Toisaalta taas, onhan se rikkauskin. Koen jollain tavalla itseni vähän erityiseksi tuntosarvieni takia. Näen hyvin oman käytökseni syyt ja seuraamukset. Pystyn lähes joka tilanteessa asettumaan toisen asemaan ja näkemään asiat monelta kantilta. Joskus kyllä tuntuu, että olis helppoa nähdä vain se yksi kantti, mielellään oma :D 

Huuuh,  nyt meni takki jotenkin tyhjäksi. Tässä aiheessahan olis varmaan yhden kirjan verran asiaa, mutta paketoidaan kuitenkin tältä osalta niin ei tuu romaania.  Vähän pahaa-aavistamattomasti tartuin eilen tuohon haasteeseen ja se johtikin aikamoiseen ajatusten saagaan. Näin se kuulkaa menee. Haasteen muuten lähetti mulle Pieni Lintu <3

Mukavaa viikonloppua!

Täällä on jo vähän joulu mielessä. Mites siellä?

Sannis