Kyselin tossa muutama päivä sitten Instragramissa, onko jengi löytänyt positiivista poikkeustilasta. Ootteko te löytäneet? Ite pystyn kyllä mainitsemaan muutamankin kivan jutun, jonka poikkeustila on tuonut tullessaan. Parasta on se, että vaikka työpäivät on olleet todella kiireisiä, on vapaapäivinä ollut rauhallisempi fiilis. Ruokaostokset ollaan ruvettu tekemään Foodien kautta, joten ei oo tarvinnut ravata kaupassa ja nyt kun reissaaminen on poissuljettua, huomaan, että oon ite rauhallisempi enkä hötkyile koko ajan sinne ja tänne. Muutenkin sitä tietysti nyt harkitsee menojaan paljon tarkempaan, kuin ennen. Oon myös ruvennut vähän kytsimään entistä tarkemmin bensakuluja ja sitä myötäkin ajelut on vähän vähentyneet.
Jotenkin on nyt niin, että kun liika valinnanvara on poistunut, on elämä jollain tavalla helpompaa. Tässä muuten tuleekin hyvin todistettua se, mitä oon aina hokenut.. se, että on niin paljon mahdollisuuksia ja niin älyttömästi asioita saatavilla, ei aina oo pelkästään hyvä juttu. Se, että näkee niin paljon muiden elämästä; matkoista ja kaikenlaisesta kivasta, saa kuluttamaan ja haluamaan kaikenlaista paljon enemmän.
Ulkoilu ja retket luonnossa on jo vuosia ollut iso osa meidän elämää ja se on nyt korostunut entisestään, kuten varmasti kaikilla muillakin. Ollaan toki tapamme mukaan vältetty niitä high profile - paikkoja ja yritetty löytää ihan omia rauhallisempia maastoja. Tuntuu, että mun rauhaa ja hiljaisuutta rakastava puoleni on ottanut entistä suuremman vallan poikkeustilan aikana ja vähän oon kyllä edelleen allerginen vieraille ihmisille ja ihmispaljouksille :D
Oon miettinyt, että tapaamiset kavereiden kanssa voitais aina hoitaa ulkona. Mitä hitsiä siellä sisällä istua pönöttää pullalautasen äärellä, kun saman voi kuitenkin tehdä raittiissa ilmassa ulkona. Silloin pullatkin jää paljon helpommin ottamatta. Mini rakastaa ulkona oloa ja ykstoistaveellekin tulee vähän pakollista ulkoilua. Eikä tuo jälkimmäinenkään oikein usein oo urputtanut vaan on kyllä löytänyt kepparimaastoja ratsastettavaksi. Nyt on myös innostunut vähän kalastamisesta pikkusiskonsa lailla, joten siinähän sitä riittääkin hommaa.
Oon miettinyt, että tapaamiset kavereiden kanssa voitais aina hoitaa ulkona. Mitä hitsiä siellä sisällä istua pönöttää pullalautasen äärellä, kun saman voi kuitenkin tehdä raittiissa ilmassa ulkona. Silloin pullatkin jää paljon helpommin ottamatta. Mini rakastaa ulkona oloa ja ykstoistaveellekin tulee vähän pakollista ulkoilua. Eikä tuo jälkimmäinenkään oikein usein oo urputtanut vaan on kyllä löytänyt kepparimaastoja ratsastettavaksi. Nyt on myös innostunut vähän kalastamisesta pikkusiskonsa lailla, joten siinähän sitä riittääkin hommaa.
Oikein paljoa ei oo vielä pihalla laitettu kesää, mutta muutama kukka haettiin etupihalle. Isoissa ruukuissa oli vielä syksyn istutukset ja näyttää siltä, että muratit on ehkä selvinneet hengissä talven yli. Otettiin Callunat ja hopealangat pois, mutta puolukan näköinen kasvi oli selvinnyt ihan vihreänä, joten se sai jäädä. Laitettiin kaveriksi Tähtisilmät ja Neilikat. Jotain ylläriäkin sieltä ruukuista löytyi, kun molemmissa puskee alimman kuvan kasvia mullasta ylös. En tiedä, onko se joku viime kesän kukka vai ehkä rikkaruoho. Säästettiin kuitenkin ja saas nähdä, mitä siitä kasvaa.
Tytöt on koulussa muutaman tunnin...lauantain retkipäivä. Mulla ja mister A:lla on suunnitelmissa treenit ensin aamusta ja sen jälkeen lähdetään puutavaran hakuun Byggmaxiin. Terassiprojekti etenee pikkuhiljaa.
Mukavaa viikonloppua!
Sannis
Kiva postaus, välillä vähemmän on enemmän.
VastaaPoistaKyllä! Se on kyllä justiinsa niin ja se tulee nykyään esille niin monesti ja monessa asiassa.
PoistaOon kyllä aivan samaa mieltä tuosta mitä sanot liiasta valinnanvarasta!
VastaaPoistaSe oikea onni kuitenkin tulee usein ihan muista asioista kuin siitä onko saanut instaan hienompia matkakuvia tai upeampia trendituotteita kuin naapuri.
Ulokoilutreffit on kyllä hyvä idea, olipa sitten koronaa tai ei. :)
Ajattelin ensin noita ylläritaimiasi auringonkukaksi, mutta ei ne taida niitä olla. Toivottavasti jotain kaunista. :)
Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3
Jep.. ite oon monta kertaa miettinyt, että haluanko johonkin oikeasti vai vaan kivan kuvan takia. No joo.. valokuvaaminen on niin lähellä sydäntä, että monesti kyllä haluan sen kuvankin takia, mutta onko se mulle itelle vai muita varten?! Siinäpä on kyllä mietittävää. Mä aina sanon, että me ollaan nykyajan uhreja ja niinhän me ollaan. Jotenkin pitää tässä miljoonien mahdollisuuksien viidakossa löytää ne omat juttunsa ja oma rauha elämään.
PoistaKerron sitten, mitä taimista tuli :)