Tähän aikaan vuodesta huvittais aina suunnitella jotain. Mutta ei vain oikein tiedä, että muuttaisko sisustuksessa jotain, suunnittelisko seuraavaa reissua vai miettiskö mitä tekis jouluna. Oikeestihan aina kesän jälkeen matka- ja kaikki muutkin kassat huutaa tyhjyyttään ja joulukin on vielä turhan kaukana kovin tarkkaan suunniteltavaksi. Sisustushaaveitakaan ei sen kummempia oo ollut pitkään aikaan, vaikka tyttöjen huoneet onkin ihan kulahtaneet ja sohvakin liian musta. Kylppäriremppa odottaa, mutta se tuntuu aaaaivan liian vaivalloiselta. Niin, ja haluaisin toki uuden sohvan sen liian mustan tilalle, mutta ne matka- ja sisustuskassat... :D
Emme siis nyt hötkyile kuitenkaan sen kummempia, vaan elellään päivä kerrallaan. Ysiveen flunssaisuus tässä nyt vähän rasittaa ja eilen soitin mister A:n ja tytöt hakemaan mua töistä, vaikka olin mennyt pyörällä. Sitä ei muuten oikein usein tapahtu.. että soittelisin kyytiä jos on pyörä alla. Olin jotenkin aivan hyytynyt. Jumpassakin mietin, että kuinkakohan sitä jaksais loppuun saakka. Ärsyttävää tämmönen ameebaolo!! No, tänään meen vähän myöhemmin duuniin, joten saan tässä aamun ottaa iisisti ja keräillä voimia.
Päivä kerrallaan siis. Toki kalenteriin on merkitty syksylle perinteiset Halloween-juhlat kotona ja duunissa myös vähän hörskötetään tapojemme mukaisesti. Pikkujoulut löysi jo paikkansa loppuvuoden viikonlopuista ja minin synttäritkin sieltä löytyy. Tyttöjen syyslomaa ehdin jo myös pähkäillä. Vähän varovasti mietin josko voisin olla torstain ja perjantain sillä viikolla vapaalla. Tulis hyvään käyttöön tästä viikosta kertyvät plussatunnit. Itsenäisyyspäivän aikaankin mulla on pitkä viikonloppuvapaa ja siihenkin vois jotain keksiä.
Kaikenlaisia pläänejä siis, mutta ei mitään tarkempaa vielä. Suunnittelu ja pyörittely on hauskaa ja kalenteriin kirjoittaminen on aina ollut mun juttu. Tiedättekö sen tunteen? Tuntuu jotenkin kivalta tehdä merkintöjä ja saada suunnitelmia selväksi.
Miltäs teidän syksy näyttää?
Sannis
Minä taas oon päättänyt lopettaa ihan kaiken ennakkosuunnittelun (haaveilu on toinen juttu) ja kalenteriin etukäteen merkkaamisen, kun kaikki jää kumminkin aina kesken, enkä pysy suunnitelmissani ja siitäkös vaan seuraa sellanen tunne, että olen ihan luuseri, kun en missään tavoitteissa pysy.
VastaaPoistaKirjaankin nykyään kalenteriin kaiken vasta jälkikäteen. Sitten kun on jo ihan varpisti tapahtunut :).
Ilman sen kummempaa suunnitelmaa meen kuitenkin tänään ekaa kertaa ikinä pilatekseen (olen siitä haaveillut jo kauan, ja nyt kun ilmestyi liikuntakeskuksen lukkariin, pääsen kokeilemaan). Ja torstaina alkaa jooga, joka sekin on ollut vuosia tauolla, kun ei oo ollut vetäjää, mutta nyt on. Jess.
Ja syyskuun puolivälistä alkaa keramiikkakurssi, jonka toteutumista jännitän. Että tuleeko tarpeeksi osallistujia. Toivottavasti, koska se on kans sellanen, josta tykkäisin ihan varmasti.
Ei nää mahtanut mitään varsinaisia suunnitelmia olla, mutta paljon mulle uutta kumminkin. Kattoo ny, jääkö näistä kalenteriin mitään jälkeä. Edes takakäteen :)
No ei oo huono vaihtoehto toikaan! On ainakin tehty kaikki mitä on kalenteriin merkitty :D
PoistaPilates ja Jooga saa multa täydet pointsit!!!
Upeat kuvat <3
VastaaPoistaMe lomaillaan vielä kolmisen viikkoa ja sitten syksy starttaakin kunnolla meriarkeen kuudeksi viikoksi <3
Oioi, vielä saatte nauttia ihanasta syksystä vapailla!
PoistaMukavia lomapäiviä sinne ja tsemppiä arkeen sen jälkeen!
Kiitos <3
PoistaKaunista syksyä <3
Mulla on jotenkin ottanut eskarin aloitus koville. Joka päivä pitää olla viemässä ja hakemassa. Aamulla hoitaa syömiset ja pukemiset neljälle hengelle ja kiireellä viemään. Ja kohta pitää jo hakea. 2,5 v pääsee unille vasta puoli kahden maissa ja herää liian myöhään. Sitten ilta on hirveä show, eikä jätkää nukuta pätkääkään. Pari viikkoa takana ja mä oon jo loppu. Ja kai se eskarilainenkin oireilee, kun on käytös iltaisin sellaista. :( Mä oon niin tottunu siihen että ei oo pakko tehdä mitään tai mennä mihinkään.
VastaaPoistaJoo, se pelkkä eskari on niin lyhyt päivä, että aiheuttaa kyllä aikamoista härdelliä.
PoistaTänään oli Aamulla kans joku kova äiti-ikävä ja oli tosi vaisu ja ihmeellinen aamulla.
Kyllä se tästä taas.. Tsemppiä!