Mukavaa vappua täältä meiltä! Ollaan saatu tälläkin kertaa syödäksemme :) Viime vuosina ollaan kutsuttu perhettä ja ystäviä vappupäivän brunssille, kun ei meillä oo noi torihommat olleet ohjelmistossa, ainakaan vielä. Tänä vuonna laiteltiin lounas ja päädyttiin hodareihin. Ei ollu huono idea, vaikka itte sanonkin. Aika yksinkertaista, mutta kelpas kaikille neljälletoista syöjälle. Sämpylät kaupasta, kahta erilaista sorttia nakkeja, pekoni/cremefraiche - hässäkkä ja muutamat lisukkeet. Yllättäen varsinkin tuo pekonijuttu oli aivan passeli soosi kuumiin koiriin.
Munkit paistelin heti aamusta ja on ne kyllä kerran vuodessa hyviä. Mietin, että oon joissain asioissa ihan kuin mun mutsi. Ja siis...olen hyvinkin ylpeä siitä. En tiedä arvostaako tytöt, mutta omasta mielestä tuntuu kyllä hyvältä, että muodostetaan perinteitä. Että vappuna mutsi paistaa munkit ja jouluna se tekee sillit. Kyllä mä nyt aikuisena muistan hyvinkin, kun oma äiti keitteli jouluaattoaamuna riisipuurot ja ihan meinaa mennä vähän roskaa silmään, kun niitä muistelee. Tärkeitä juttuja kuulkaa, lapsuusmuistoja. Ja kyllä tuo ysivee ainakin eilen mua halasi ja sanoi, että kiitos äiti, kun kutsut kavereita kylään. Että kyllä kai ne ainakin välillä huomaa, mitä täällä tapahtuu :D
Koitan tässä kovaa pysyä munkkien suhteen kohtuudessa ja suunnittelen pientä lenkkiä vielä iltapuhteiksi. Kevyempi treeniviikko starttasi eilen, joten salitreeneistä ei tarvi murehtia, mutta ulos on pakko päästä. Vähän jo skeittipuistossa käytiin haistelemassa ilmaa, mutta vielä ehtii toiselle rundille. Sadekin näyttää tauonneen. Ensimmäinen tramppahaaveri saatiin jo aikaiseksi ja ysivee valittaa nilkkaansa. Vähän haiskahtaa myös lorvikatarrilta. Tuntuu tulleen iän myötä semmonenkin kylään. Katotaan ny, kuinka käy.
Ensimmäinen toukokuuta. Aikamoista.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3