Lately

Oi mooooorjens!! Mini heräs yhdeltä. Sitte se heräs neljältä. Siinä välissä heräs ysivee. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Loppuviimein ysivee nukkuu sohvalla, mini meidän sängyssä, iskä lähti jo töihin ja mä yritän tässä selvittää, mikä maa mikä valuutta sen jälkeen, kun oon torkkunut sohvan reunalla puoli yötä. 

Toukokuun viimeiset päivät on aina tosi raskaita. Nyt ollaan voiton puolella. Enää yhdet kevätjuhlat ja yksi todistuksen haku. Yhdet synttärit, yksi hieroja ja yksi hammaslääkäri. Pari lyhyttä duunipäivää ja sitten tämä viikko alkaa olla paketissa. Tytöt pääsee kesälomalaitumille. On ne sen niin ansainneet. Molemmat lähtee aamuisin matkaan ilman mitään urputusta kouluun tai päiväkotiin menosta. Toinen tuo ysiä ja kymppejä kokeista kotiin ja toinen vääntää menemään, vaikka atoopikon kädet on täynnä haavoja ja välillä veri vaan valuu. Mitään negatiivista ei oo kummallekaan tullut hoitajilta tai opettajalta koko vuonna. Kerran tais olla läksyt ysiveellä tekemättä. On ne aikamoisia muikkeleita. Toki kotona eivät muista aina olla ihan niin vieraskoreita :D

Duunissakin alkaa jo rauhoittua. Suhteellisen vauhdikas meno on tänä keväänä ollutkin, kun ollaan saatu uusia laitteita aivan liukuhihnalta, lisää tilaa ja kaikenlaisia uudistuksia. Jos et oo vielä meillä EasyFit Vaasassa käynyt, niin nyt kyllä kannattaa! Löytyy meinaan jokaiselle jotain. Ja vimpan päälle henkilökunta tietysti ;D

Itellä mulla on viime viikosta lähtien ollut vähän vaivaa vasemman jalan kanssa. Maanantain ja tiistain jumppien jälkeen pahemi selkeästi ja nyt on vaikea astua jalkapöydän ja nilkan kipujen takia. Argh! En kestä yhtään tommosia kremppoja. Heti aivan ranteet auki, kun ei pysty normaalisti toimia. Oon vaan viipottanut menemään ja astuessa kääntänyt jalkaterää ulkosyrjälle, ettei sattuisi ja varmaan sen seurauksena kipu on levinnyt ylöspäin nilkkaan. Varmaan joku rasitusvamma vaan. Toivottavasti. Täytyy nyt koittaa lepuutella ja liikkua mahdollisimman vähän seuraavat päivät. Hirveen helppoo hei. Oon just semmonen tyyppi, joka tykkää olla paikoillaan. Eiku....

Eilen, kun pääsin duunista kotiin, odotti mua jäätävä sorakuorma etupihalla. Viime kesästä lähtien ollaan sitä kuormaa odotettu. Laitettiin hanskat heilumaan ja saatiin melkein koko kasa levitettyä. Jalkaan ei sattunut ollenkaan. Ehkä crocsit oli riittävän pehmoiset jalan alla, samaten kuin paksu sorapeti. Ehdin jo tuulettaa, että nuavvain parani krempat. Sisälle päästyä kuitenkin alkoi astuminen taas sattua heti, kun oli kova lattia jalkojen alla. Prkl! Vanhaksi kai alkaa tulla. Ei oo tommostakaan vaivaa koskaan ennen ollut. Malttia ny vaan sitte kai..

Nyt otan vähän lisää kahvia ja ostan junaliput Kanadan reissun kotimatkaa varten. Paketoin yhden synttärilahjan ja varmistan, että ysiveen kevätjuhlasukkikset on tallessa ja ehjät. Sen jälkeen laitetaan kamppeet kasaan. Minin viimeinen päiväkotipäivä ever! Jotenkin tosi haikeaa. Syksyllä odottaa eskari. Tykkäsin kovasti tyttöjen päiväkodista kaikki nämä vuodet. Minikin kirjoitti korttiin: "Kiitos ku ootte hoitanu mua!" Niinpä, kiitos että piditte huolta meidän tytöistä! Jaaaaa, here come the waterworks! Miten nämä näin nopeesti kasvaa?

Niin, että ei mulla mitään sen kummempaa asiaa ollut. Kunhan lörpöttelen. Kuvat on viikon takaa Vaasan Mansikkasaaresta. 

Kivaa tätä viikkoa! Vielä jaksetaan, eikö?!

Sannis