Kesken

Viime päivinä mulla on ollut vähän hanskat kateissa. Ei oo oikein tiennyt mitä ajattelis mistäkin. Yksi mun rakkaimmista ystävistäni menetti äitinsä viikonloppuna ja se on kyllä koskettanut ihan älyttömästi. Huomaan, että koko ajan ajatukset meinaa mennä muistoihin. Muistoihin tästä ystävän äidistä ja muistoihin omasta suurimmasta surusta. Mietin, kuinka tämä mun ystäväni äiti lauloi meidän tokaluokkalaiselle typyn ollessa pieni. Mietin, kuinka ne pärjää nyt joulun yli.. tytöt jotka menetti äitinsä, lapset jotka menetti mummunsa ja mies joka menetti vaimonsa. Mietin, miltä itsestä tuntui silloin, kun Tommi kuoli. Pelkään, miltä tuntuu, kun menettää jonkun oman läheisen.

Vitsi, että elämä voi kyllä joskus olla kovaa. Noin vaan joudutaan sanoa heipat ihmisille, joita ei oltaisi vielä ollenkaan valmiita menettämään. Vitsi, kun sitä itse muistaisi ja ehtisi sanoa kaiken, minkä haluaa ennenkuin on liian myöhäistä.

Tämän asian lisäksi mielessä on pyörinyt ajatuksia siitä, kuinka paljon ympärillä oleva negatiivisuus tai vastaavasti positiivisuus vaikuttaa omaan mielentilaan. Suomalaiset (vai vaasalaiset?) on tunnetusti aika kovia valittamaan ja niin toki välillä itekin, mutta mä näen kyllä niin punaista jos lähtökohtaisesti etsitään vikoja joka asiasta. Mitä ootte mieltä, löydättekö eroja valittamisen ja valittamisen välillä? Mun mielestä on selkeä ero olla negatiivinen tyyppi ja lähteä kaikkiin hommiin sillä mielentilalla, että vikaa löytyy iiiihan varmasti tai sitten olla semmonen peruspositiivinen elämänasenne, mutta välillä kypsyä ja urputtaa asioista. Tiedättekö, mistä puhun? Ehkä tämä asia on nyt korostunut just sen takia, että omassa lähipiirissä on isoja asioita meneillään ja tuntuu turhauttavalta etsimällä etsiä vikoja pikkujutuista.

Oon nyt lukenut tämän tekstin läpi jotain seitsemäntoista miljoonaa kertaa enkä oikein siltikään tiedä, sainko sanottua mitä halusin. Vähän kesken jäi ja pitäis avata ehkä enemmän, mutta meni takki jotenkin tyhjäksi eikä oikein enempää sanottavaa yhtäkkiä ookaan. Näillä mennään siis. Nytkö mä masensin teidät? Ei ei ei.. nyt masikset pois. Tänään meillä on jouluspesiaali töissä ja viikonlopun aion oikein etsimällä etsiä kivoja juttuja elämästä, joulun odotuksesta ja kaikesta, mitä vastaan tulee. 

Sata miljoonaa halausta lähetän ystäväni perheelle ja läheisille.

Ja omalle äidilleni kans <3

Sannis