Rokua

Torstaina laukkuja pakattiin hyvinkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Minille oli vain muutamaa tuntia aiemmin noussut melkein 39 asteen kuume ja lähtö oli hyvin epävarmaa. Pakattiin kuitenkin. Kaiken varalta. Mietittiin, että jos mini vain jaksaisi matkustaa, hengattaisiin sitten vaikka koko viikonloppu mökissä jos ei muuta pysty. Tuntui, että kotinurkista on pakko päästä hetkeksi pois, maksoi mitä maksoi. Rokuan reissu oli sovittu jo pari kuukautta sitten ja sitä oli odotettu katkaisemaan tätä paskaakin paskempaa syksyä. Tottakai tuli jotain, joka vaaransi lähdön. Tottakai.

Lähdettiin kuitenkin. Kuume laski ja Volvon nokka osoitti kohti pohjoista. Kaikkien lääkärikäyntien ja soosaamisien jälkeen lähtö tuntui ihanalta. Pysähdyttiin matkalla Ylivieskan parhaaksi mainostettuun ruokapaikkaan. Ei ollut maineensa väärti. Pysähdyttiin Kärkkäisellä. Sieltä löytyi jotain pukinkonttiin ja tytöt pääsi törsäämään mumman antamia matkarahoja. Shopkinseja ja Babylipsejä. Kasivee oli NIIN onnellinen, koska niitä sillä ei vielä ollut, vaikka KAIKILLA muilla on ainakin sata. Mini osti Kajan ja Kajan kopterin. Ryhmä Hau on taas in.

"Rokua on matkailualue Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella. Alue jakaantuu Utajärven, Vaalan ja Muhoksen kuntiin", sanoo Wikipedia. Meidän mökki oli vuokrattu erämaahotelli Rokuanhovilta ja sijainti oli Jaakonjärven rannalla, keskellä ei mitään. Mökki oli pieni. Kaksi sänkyä alhaalla, kaksi parvella. Nukuttiin loppuviimein kaikki alakerrassa. Mini olis halunnut nukkua parvella, mutta kasivee sai jäätävän paniikkikohtauksen, kun ekan kerran kiipesi parvelle eikä uskaltanutkaan tulla alas. Parvi oli korkea, tikkaat kohtisuoraan ja kasivee vähän arka ja paljon dramaattinen. Siinä sitten mister A:n kanssa seistiin tikkaiden vierellä ja koitettiin selittää ulvovalle rinsessalle, että laittaa vaan tossua toisen eteen, niin sillä siitä selviää. Kirjoittajalla ei enää pokka pitänyt, kun mister A siinä kärsivällisesti kertoo, että tässähän iskä on ottamassa vastaan ja toinen huutaa itkun- ja kauhunsekaisesti ihan tosissaan, että: "Mutta kun mä pelkään, että sä lähdet siitä, kun sulla tulee tylsää!". Voi elämä! Ei oo poka tylsää ollu taas hetkeen :D Ja siis, joskus tulee surku, kun toinen on niin arka. Monesti typy itekin harmittelee, että miksi nuoremmat uskaltaa ja ite ei. Yritän aina selittää, että ei kaikkien tarvi laskea vesiliukumäistä ja kiipeillä ties mihin. Äitikään ei uskalla. Harmittaa sitä silti.

Ekan paniikkikerran jälkeen parvelle mentiin ja tultiin hyvinkin sujuvasti, mutta päätettiin kuitenkin, että kaikki nukkuu alakerrassa ettei tarvi keskellä yötä toistaa samaa pelastusoperaatiota. Mini suuttui verisesti. Mökki oli tosiaan muutenkin pieni ja kävi vähän ahtaaksi, kun tavaraa oli paljon ja pari patjaakin lattialla, mutta kaikki tarvittava kuitenkin löytyi. Kylppäri, vessa, pieni keittiö ja telkkarikin. Hinta oli 80 egeä/yö.

Yhdet dinnerit syötiin Rokuanhovi-hotellilla ja oli sairaan hyvää. Toki meistä kenelläkään ei oo kovin hienostunut makuaisti ja kolme neljästä söi burgeria ja/tai ranskalaisia. Mutta on niissäkin eroja. Joskus isojakin. Allekirjoittanut söi sienikeittoa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkit päälle. Ensi syksynä aion opetella keräämään sieniä ja keitän omat soppani. Ihan varmasti.

Aamulla Jaakonjärvi mökin vieressä näytti tältä. Aloin melkein itkeä siinä aamuhämärissä ensimmäisen kuuran huurtaessa puut ja kaulahuivin. Kyllä minun Suomeni on kaunis. Melkein neljäkymmentä vuotta on pitänyt elää ennenkuin sen oikein ymmärtää. Niin, tokihan siihen itkuun ei ole viime aikoina ihan hirveän paljoa vaadittu, mutta siinä hetkessähän ei ollut pahaa mieltä, vaan pelkkää kaunista. Siinä hetkessä ihminen tuntui jotenkin pieneltä. Olisin ajanut edestakaisen matkan Rokualle jo pelkästään tuota hetkeä varten.

Mökistä muutaman kilometrin päässä oli kylpylähotelli, johon oltiin luvattu viedä tytöt uimaan. Yhdeltä puuttui uimapuku. Tottakai. Tällä kertaa se yksi olin minä. Matkaa lähimpään uikkarikauppaan 50 kilometriä. Ei tunnu missään. No joo, minä kyllä useamman kerran mietin, josko vaan vuokrais jonkin lainapeitteen sieltä kylpylästä. Mister A Speedot kerran vuokranneena, piti tiukasti päänsä ja käänsi Volvon nokan kohti Muhosta. Pointsit mister A:lle, koska löysin yhdellä sovituksella uikkarit, joissa leikkaus jopa vähän hoikensi. Uskomatonta!

Perhelippu kylpylään maksoi vajaa 40 egeä ja ihan mukavan siisti paikka oli kyseessä. Pari erilaista lasten allasta, joissa oli just sopiva syvyys meidän tytöille. Minilläkin ylettyi just jalat pohjaan ja silti oli ihan reilusti vettä, että pystyi uida. Hyvä iso allas myös kuntouimareille. Tytöillä oli huippuhauskaa. Mutsi ja faija koitti sinnitellä. Eli perus uintireissu :)

Vallitsevien olotilojen takia meiltä jäi kaikki Rokuan luontopolut näkemättä ja käymättä. Raitista ilmaa saatiin kuitenkin vähän edes mökin ympäristössä. Kylpylän vieressä kulki lasten puuharata ja se oli riittävän lyhyt läpikäymiseen. Eväsjugurtit ja kuuma glögi maistui vähän lyhyemmänkin reitin jälkeen.

Koko porukkaan alkaa vaikuttaa nämä viimeiset kuukaudet. Molemmat tytöt yskii ja on vähän puolikuntoisen oloisia. Mutsilla alkoi just seitsemäs flunssaviikko ja aina vaan on korvat lukossa, nokka tukossa ja kurkku vaihtelevasti kipeä. Mister A:kaan ei oo ollenkaan elämänsä kunnossa. Väsy on käsin kosketeltavissa ja tytöt takkuaa ihan sairaan paljon. Kaiken aikaa joku murjottaa ja on herneet nokassa. Aika hyvin selvittiin kuiteskin, kunnes kamelin selkä katkesi. Mini istui mun silmälasit aivan kieroon. Ei enää mutsilla pokka pitänyt. Tänä syksynä on hajonnut pesukone, iPad, autot, tietokoneen hiiret, puhelimen laturit, yksi ovenkahva ja ties mitä muuta. Normaalisti en paljoa jaksa tosta materiasta hetkahtaa, mutta kaikki nuo yhdistettynä loppumattomalta tuntuvaan sairasteluun, on liian kova combo. Silmälasit tuntui liian tärkeiltä ja henkilökohtaisilta ja niin vain meikämuikkeli heitti hanskat tiskiin. Aamu ressukalla meni pasmat ihan sekaisin, kun kukaan ei urputtanut eikä rähjännyt, vaan mutsi purskahti lohduttomaan itkuun. Niin me minin kanssa molemmat itkettiin itsemme uneen ja minä olin ihan varma, että tästä ei enää koskaan nousta. 

En oo varma, oonko vieläkään toista mieltä. Hyvin toivottomalta ja raskaalta tuntuu ja itkeskelen joka käänteessä, kun ajattelen ettei kukaan huomaa. Saatiin kuitenkin reissu pakettiin kunnialla ja tehtiin vielä sunnuntaiaamuna pieni happihyppely ennen kotiin lähtöä. Oon tyytyväinen, että lähdettiin. Ei haittais joskus lähteä samaan paikkaan uudelleen. Kasiveen mielestä reissussa mahtavinta oli, kun pötköteltiin mökissä ja tsiigailtiin Vain elämää ja Gladiaattorit. Herkkuiltahan uppoaa aina :) Neljävee ei oikein tiennyt, mikä oli kivointa. Tylsintä oli kuulemma se, kun oli vähän kipeä olo. Ainaskin uinnista ja lasten luontopolusta tytöt tuntui nauttivan aivan yli kovaa.

All in all, kannatti lähteä. En usko, että oon yhtäkään reissua katunut koskaan.
Travelling is the only thing you buy that makes you richer!

 Sannis