Kasvissosekeitto

Syksyllä muistaa aina, että semmoinenkin ruoka, kuin kasvissosekeitto on olemassa. Viikonloppuna sanoin mister A:lle, että sitä tehdään, mutta sitten kuitenkin unohdin koko homman. Duunissa Ellulla oli ollut samat mietteet ja toisin, kuin me, Ellu oli päässyt myös toteutusasteelle, joten kamun eväät muistutti muakin keittoaikeista.

Kävi nyt kuitenkin sillain, että meillä ei ollutkaan eilen perunoita jääkaapissa eikä meillä muuten ollut myöskään kermaa. Olisin just perunoita halunnut, että olis ollut mahdollisimman lapsiystävällistä, mutta ei puhettakaan, että oltais jaksettu minin kans suoriutua kauppaan. No, nou worries. Pakkasessa oli kaksi kasvissuikalepussia ja jääkaapissa oli porkkanoita. Keitin kaikki ja maustoin yrttisuolalla ja mustapippurilla. Heitin perään pikkusen partaäijäjugurttia ja lorauksen maitoa. Sekasin koko homman blenderissä ja hyvää vain tuli. 

Mini sanoi yök, mutta maistoi kuitenkin. Sen jälkeen se hyvin äänettömästi, kulmien alta mua mulkoillen kävi hakemassa lisää. Mutta missään tapauksessahan se ei voinut myöntää, että olikin alunperin väärässä yököttelyineen. Ei missään tapauksessa.

Ja nyt mua hiukoo taas kurpitsat, kun ne on niin kivan näköisiä. Muistuttakaa mua, että mä en edelleenkään pidä kurpitsakeitosta. Viime vuonnahan ehdin tehdä ämpärillisen soppaa, kunnes muistin. Se on se makeus, mikä tihkoo. Samoin, kuin bataatissa. Kurpitsapiirakkaahan toki voidaan tehdä. Ei haittaa yhtään se makeus siinä :D

Keskiviikko! Tehkää soppaa. Ämpärillinen. On sitte loppuviikon eväät selvillä.

Sannis