Positiivisuus

Kun törmään negatiivisuuteen, alan väkisinkin miettiä positiivisuuden voimaa. Kuinka suuri vaikutus sillä onkaan, että katsoo asioita positiivisella mielellä. Mua ärsyttää semmonen "kaikki on paskaa" - asenne. Välillä on todellakin paskaa ja tuntuu, että siinä itsessään saa rämpiä polvia myöden, mutta semmonen yleinen negatiivinen suhtautuminen kaikkeen nyppii mua. Kaikki on tosiaan kakkaa jos sen valmiiksi niin ajattelee. Välillä positiivisuutta on vaikea löytää, mutta mun mielestä se pitäis jostain aina hakemalla hakea. Kirjoittaa vaikka paperille, mikä on omassa elämässä mukavaa jos tuntuu, että sitä ei muuten löydy. 

Elämässä on raskaita hetkiä (tai vuosia..sekin on koettu) ja mun elämässä esim. just päättynyt 11 päivän migreeniputki, jolloin sattuu koko ajan ja kaikki tuntuu ihan liian raskaalta, on niitä negatiivisia asioita. Silti on pakko nähdä pilven kultareunus, että selviää eteenpäin. Valittaa saa ja pitääkin mun mielestä silloin, kun siltä tuntuu ja fiiliksiään pitää pystyä purkaa läheisille, mutta miksi nähdä kaikista jutuista, joka ikisestä asiasta vaan ne negatiiviset puolet? Ja kuinka pitkällä ollaan jos omaa negatiivisuutta pitää levittää eteenpäin ja ärsyyntyä muiden positiivisista jutuista?

Tämmösiä mietin tässä aamupuhteiksi. Oliko ny vähän liikaa saarnausta? Mä en pidä myöskään saarnaamisesta ;D Itsehän oon yli kova urputtamaan silloin, kun on raskasta, mutta siitä huolimatta näkisin, että oon aika positiivinen ja muita kannustava tyyppi. Toki, vaikea sanoa miltä näyttää ulospäin. Niin ja toki... mikäs oikeus mulla on ärsyyntyä negatiivisuudesta? :D

Niin, ja kuvat on Instagram-materiaalia pääsiäiseltä. Mister A teki saunakauhan itse koivuhalosta. Minä ensin vähän epäilin ja olin negatiivinen. Ei olis kannattanu. Onko vähän hieno, hä?

Auuuuurinkoisin terkuin,

Ärsyttävä positiivari Sannis