Minäitteomassakuplassani

Mulla on ollut aika crappi alkuvuosi. On toki ollut mahtavia juttuja ja kivoja päiviä, mutta yleisvire on suurimman osan ajasta ollut tosi tahmea, vaikka kuinka koittaisin muuta esittää. Tämän lyhyen kolmen kuukauden aikana on lähipiirissä tehty sairaalareissuja enemmän, kuin varmaan viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä ja jotenkin mieltä on murehduttanut nyt aivan yli kovaa. Huono omatunto ja huonommuus-fiilikset on ottaneet taas isompaa tilaa ja peiliin katsominen tekee tiukkaa.

Tämän viikon keskiviikkona jotenkin kulminoitui koko homma. Mun piti päästä duunista klo 18.15, vaihtaa vaatteet kymmenessä minuutissa ja suhahtaa Vaasa Day Spahan (klik) blogimiitinkiin. No, kuinkas kävikään... pitkän ja jotenkin sekavan päivän jälkeen jäin vielä kuitenkin säätämään kaiken maailman hommia niin, että lopuksi juoksin tapojeni mukaisesti ihan resseissä ja hermona miitinkiin kolme minuuttia myöhässä, työvaatteissa ja hiukset harjaamatta.

Kaikki muut oli tottakai jo paikalla (vimpan päälle laitettuna, might I add..) ja meikäläinen tulee mestoille niinku pieni hurrikaani, tuulihousuissa ja naama näpyillä. Mikä mua odotti?

Ihana herkkupöytä ja rauhoittava fiilis! Öljykynttilä-käsihoito ja mukavat tyypit. Oh my! Miten tämä kutsu tähän happeninkiin tulikin just näin oikeaan aikaan?

Vanhan blogin aikaanhan tein yhteistyötä Vaasa Day Span kanssa ja ootte ehkä lukeneet mun juttuja sieltä. Tuo yhteistyö oli yksi parhaista ikinä ja edelleen hoitola on yksi mun lempipaikoistani. Johon en oo muuten päässyt käymään nyt piiitkään aikaan. Fiilis tossa Hietasaaren- ja Raastuvankadun kulmassa 150-vuotiaassa rakennuksessa on ihan omanlaisensa ja mä niin arvostan, että siellä se iisi olotila, kaunis sisustus ja rauhoittavat tuoksut saa tämmösen pyörremyrskynkin astetta stressittömämmäksi.

Ensi vuonna kymppivuotissynttäreitään viettävä päiväkylpylä panostaa käsillä tekemiseen. Kaikki koneellinen on minimoitu ja fokus on laitettu luonnollisuuteen. Arvostan! Vaasa Day Span kylpyhuone on tullut mulle tutuksi ja se on mun semmonen "minäitseomassakuplassani"-paikka kaukana maailman muusta menosta. Muistan, kun ekan kerran astuin kylpyyn, olin niin liekeissä etten tiennyt kuinka päin olisin ollut. Varmaan ekat kymmenen minuuttia napsin kuvia ja nauhotin videota puhelimen linssi huurussa, kunnes ymmärsin paiskata luurin sivuun ja heittää yläluomet alaluomien päälle :D

Yleensä hoitolassa asioin Janican kanssa, joka mulla on kunnia tuntea myös siviilissä ja joka on ihan paras. Nyt tutustuin ekaa kertaa Janican äitiin, naiseen Vaasa Day Span takana ja pakko sanoa, että ei oo omena kauas puusta pudonnut <3 Janican ja Annelin lisäksi Vaasa Day Spassa häärii iso joukko ammattilaisia; hierojia ja kosmetologeja. Hoitolassa on ajanvarausmahdollisuus verkossa (täällä), joka on nykyään mun mielestä ihan must juttu.

Kotiinviemisiksi sain Yon-Ka-tuotteiden lisäksi ajateltavaa. Kun lähdin, kysyi Janica multa: "Ehditkö sä nyt nauttia ollenkaan?". Istuin autossa ja mietin tota kysymystä. Tirautin pienet itkut, kun ymmärsin, että oon taas pikkuhiljaa tämän alkuvuoden aikana luisunut aika kovaan suorittamiseen ja itseni syyllistämiseen enkä tosiaan meinaa ehtiä pysähtyä nauttimaan. Siinä hetkessä päätin, että nyt pitää alkaa taas systemaattisesti ottaa enemmän aikaa asioille. Kaikille tärkeille asioille. Keskiviikkoilta meni vielä jotenkin huuruissa, käsitellessä kaikkia niitä ajatuksia, joita tuo hetken rauhoittuminen mussa herätti. Torstaina mun oli jo yhtäkkiä vähän helpompi hengittää.

Että aikamoinen Vaasa Day Spa-hetki, vai mitä? :D

Sannis